kasvukipuja ja deittailua

Nimetään tämä päivä nyt sitten 0-päiväksi. Yksi kausi päättyi tänään virallisesti ja huomenna alkaa sitten ”uusi ihana elämä”. Ja v…t! Kyllä se paska tiesi, että mitä tehdä jotta saat mut tolaltaan. Viedään se lapsien jälkeen rakkain. Lapsia kun ei voi ottaa, kun ne olisi häiriöksi naismaailmassa…

Tämä oli jäänyt luonnoksiin, joten tämä 0-päivä on siis 3.1.2011. Palautin paperit. Perjantaina pesänhoitaja sitten soitti. Kävin viemässä avaimet. Hän oli kuullut jo, että tapaus ei ole sitten aivan helppoa. Tottakai hänkin sitten kyseli ja lopuksi hekin itkivät…kehottivat miettimään, josko ostaisin yritykseni takasin. Varmasti ostasin, jos rahat riittäisi. Ikävä kyllä ihana exäni on polttanut rahat aina, kun niitä on tienattu. Viikolla kuulin sitten hinta-arvion 60 000-80 000. Joopa joo…

Viikolla sitten yksi ystävistäni kuulu, että yritykseni tulee myyntiin. Hän sanoi minulle, että hämpä ostaa tämän ja tulet sitten töihin tänne. En meinannut millään uskoa. Tässä on sellaista helvettiä koettu, että en meinnannut uskoa todeksi. Ystäväni otti sitten pesänselvitäjän tiedot ja ryhtyi hieromaan kauppoja. Ja viikon tarjouskilvan jälkeen hän sai sen ostettua!!!

Nyt on sitten viikko kulunut tarkalleen ostosta. Outoa mennä sinne, koska siihen on jotenkin kasvanut kiinni, mutta se ei ole enää minun. Toisaalta helpottaavaa, kun tiedän kenelle se meni ja hän varmasti panostaa siihen yhtälailla kuin minä. Tämä viikko ollaan hoidettu käytännön paperitöitä ja olen neuvonnut mistä ja miten mikäkin asia hoidetaan. Käyty tutkimassa mitä uusia juttuja haluamme ja uudistettu muutoinkin sieltä täältä. Ensiviikko on varmasti kiireinen, sekä seuraava ja sitten juhlitaankin jo avajasia.

Exä on vaan heittäytynyt aivan kusipääksi. Viestejä tulee päivässä useampi kappale, välillä kymmeniä. Villoin olen p…, v…. tai muu vastaava. Milloin yrittää sovintoa ja anteeksipyyntöä, milloin mitäkin…olen aivan loppu. En enää pitkään aikaan ole lukenut edes hänen viestejä. Maanantaina yritän keretä hakea lähestymiskieltoa. Hänen yksi vanhempi tytär edellisestä liitosta  joutui jo todistaa isänsä outoa käytöstä. Häntäkin jo rupesi mietityttää, että onko exällä ja siis hänen isällänsä kaikki ”kotona”. Niin pahaa mulkoilua ja vihaista katsetta sain. Tyttärellensä hän jo humalapäissään myönsi, että haluaa kiusata vain minua ja tuottaa mitä pahinta tuskaa. Oli vielä sanonut, että hänellä on kaikkia sellasia ajatuksia mitä ei edes kehtaa kertoa kenellekkään, jotain todella sairasta ja kieroa…jos oma aikuinen tytär pelästyi, niin kuinka paljon minä sitten pelkään…

Nyt siis eletään tammikuun loppua ja väsyttää niin hirveesti kaikki tämä. Miksi se kusipää ei voi antaa mun olla.