Ompahan ollu päivä tämäkin. Aamulla juttelin lakinaisen kanssa, että mitä tehdä. Vai voinko tehdä mitään. Aika huonolta näyttää, täytyy varmaan itsekkin pelata sitten kovilla. Hirveät rytmihäiriöt ollu jo viikon verran, yöllä heräilyä. Meinaa väkisinkin ahdistaa, vaikka yrittää pitää itsensä niin kiireisenä, ettei tarvitse ajatella. Mutta, ei se näköjään auta. Liskojen öitä…vaikea kerätä itsensä kasaan ja …
Kävin tänään juttelemassa mitä tässä pystyy tekee, ettei mulle jäisi exän sotkut. Nyt niillä on kova paine saada musta kaikki irti, mutta mä en siihen suostu. Ja, kun enää ois muutaamia kuukausia keskettävänä. Hyvällä tuurilla…Mä en haluasi itse pelata niin sanotusti kieroilemalla. Mutta on todella vaikeeta, kädet sidotut mulla ja muilla. Miten joku voi olla …
Päivä meni jo hieman paremmin, mutta nyt taas, pieni alavire. Olo on vaan niin surullinen. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että ikinä enää olisin parisuhteessa. Vaikea uskoa, että kukaan pitäisi mua oma rakkaana. Että joku kiinnostuisi juuri minusta ihmisenä…miten pystyä luottamaan. Nyt en luota kuin jollain tavalla Mister M ja enkeliin. No onhan sekin jotain. Hukutan vaan …
Eipä ole jaksanut kirjoitella tännekään. Ja kun ois, niin ei kerennyt. Töitä taas painanut, kuin pieni eläin. Tervettä toimintaa…eipähän ole tarvinnut miettiä suhteita tai niiden puuttumisia. Likkakaverillakin menee vähän heikosti. Armas miehensä on taas poistunut asunnosta melkein viikoksi. Palasi yhdeksi yöksi, kun sen lapset tuli ja sen jälkeen taas poistui. Frendi juoksee sit psykologilla ja …
Ei sitä hymyä kauan kestänyt. Meniköhän kolme päivää. Sen jälkeen alkoi taas ahdistaa ja vetäytyminen. Ei vaan pysty ajattelemaan, että tulisiko tästä jotain. Koko ajan pelkää vaan, että mua sattuu. Ärsyttävää, kun tiedostaa itse tämän, mutta ei osaa vielä tehdä mitään asian eteen, että muuttuisi. Toisaalta, eihän tässä ole mikään kiire. Kohta tasan vuosi erosta. …
Merkinnät RSS-syötteenä