kasvukipuja ja deittailua

Laitoin viestin uutena vuotena Mister M:lle. Kerroin, että firmani sitten menee ja toivottelin hänelle parempaa vuotta. Eilen sitten näimme ja juttelimme hetken. Meinasin heti aluksi ruveta itkeämään, kun näin M silmät ja minusta tuntui,  että hän on todellakin huolissaan minusta. M tuntui olevan aidosti pahoillaan, että mulle on käynyt näin. Itse asiassa M oli itse asiassa jopa vihainen ja kiukkuinen exälleni. Hieman yllätyin, että reagoi näinkin vahvasti. Yritti sitten lohdutella hieman sanoilla, sen mitä hän pystyi siinä tilanteessa. Juttelin myöskin siitä, että en ole vielä edes muksuille kertonut mitään. M sanoi, että mun ei kuulu enää suojella ja yrittää ymmärtää ja toimia silottajana tässä välissä. En voi mitään, mutta M vaikuttaa yhä minuun tosi voimakkaasti. Niihin silmiin voisin hukkua päiväkausiksi. Lempeät ja samalla kuitenkin voimakkaat, miehen silmät. Katsoo suoraan ja syvälle sieluun.

Tänään näimme jälleen ja pääsimme taas juttelemaan hetken.Sanoi, että tein kuten ehdotit. Ja uutta paskaa tuli ilmi exästä. Kysyinkin häneltä, että miten sä tiesit tänkin…juteltiin sitten vielä hetki henkeviä ja totesin samalla, että kuinka vaiketa mun on varmaan luottaa kehenkään mieheen. M siihen kommentoi, että hei on meitä hyviäkin. Mut et miten sä sen löydät ja löydätkö koskaan? Osaatko etsiä oikeista paikoista?  Jäin miettimään, että mitä M tällä tarkoitti? En voinut olla kiusaamatta, että hei jos mulla on joskus joku kaapo, niin annan sun katsastaa ja testaa sen ensiksi…ensin M sanoi, että ei varmana. Sitten ei kukaan kelpaa. Kiusasin, että en taida enää miestä tarvita muutakuin Fuckbuddy suhteeseen. Ja vielä oli pakko sanoa, että en siihenkään, jos tässä on kolme vuotta ollut ilman jo…Johon siihen sinä, että joo niin varmasti ja et kai? Ja jäit miettimään selvästi. Niin se oli tarkoitettukin. No M sitten vielä hetken lohdutteli, että hei tästä voi tullakin vielä jotain hyvää ja kyllä mä nousen tästä. Mutta ex ei varmana pääse jaloilleen. Siinä sitten vielä lopuksi kiusasin, että muista sitten tarkastusjuttu…naurettiin, niin että muut jo taas rupsesivat tuijottaa meitä.

Taustaa Mister M:stä

Olen tuntenut Mister M jo noin 6 tai 7 vuotta. Voi olla, että kauemminkin… Pojat aloittaneet samassa harrastuksessa ja sitä kautta tutustuttu. Aluksi mulla oli pää täynnä kaikkea muuta. Moikkalin ja katselin, että vau ihan kiva… pikkuhiljaa ystävyttiin. Meillä on ihan helvetin samantapainen huumori ja samanlainen pilke silmissä. Jos jostakusta voi sanoa, että tietää katsesta jo mitä toisella mielessä, niin me tiedetään. Ja  kun me jutellaan kahdestaan, kukaan ei edes tule silloin juttelemaan meille. Me ollaan kuin jossain kuplassa. Se on ihan helvetin jännä tunne…kun toinen tulee paikalle, katse hakee heti ja sit hakutuu mahdollisimman nopeasti toisen luo. M on sanonut mulle, että hän tulee aina hyvälle tuulelle mun näkemisestä ja on kiva nähdä aina. Ja mun kanssa on helppo jutella. Vaikkakin aina, kun tulen paikalle, niin yrität kohdella mua ihan kuin muitakin. Mut se katse kertoo aina kaiken.

Joskus pari-kolme vuotta sitten, meinattiin edetä pidemälle suhteessamme. Kumpikin meistä siis osaa huumorin ja paikoittelen jopa seksistisen huumorin vihjailun merkeissä. Sitä kautta pystyimme juttelemaan toisilimme myös muidenkin kuulleen. Vaikka kyllähän varmaan jotkut hoksasi, että meillä on valtava vetovoima toisiamme kohtaan. Joka tapauksessa, pikkujouluissa sitten yritimme karistaa muita joukosta pois pikkuhiljaa. Kolmanteen ravintolaan, kun pääsimme näin jo katseestasi, että eikö nää häivy, et saataisiin olla kahden… Yksi sitkeä nainen vaan ei ymmärtänyt haihtua. Hän tuli vielä neljänteenkin raflaa mukaan… Lähdimme siitä sitten jatkoille duunini. Otin tätä naista kainalokynkkään ja sinua kädestä kiinni. Katsoit, mutta et ottanut kättäni pois. Kysyit, että oletko varma? Sanoin, että olen. Laitoit sen takkisi taskuun, että sormeni ei jäädy. Katselimme toisiamme monasti kävelymatkan aikana. Olin sulaa vahaa. Nostimme maljat perille päästyämme ja istuinten ollessa vähissä, istuin sitten lattialla M lähelle. Kyynärpääni lepäsi hänen reidellään sopivasti liikkuen ja välistä osuen, hmm mukamas vahingossa väärään paikkaan. ”Se”, kun oli jo valmiiksi hereillä…ja ”se” ei ole mikään pieni. Juttelimme parisuhteista ja nuoruudesta, lapsuudesta yms. Välillä katsoit minua, kun käteni osui… katseesi oli niin ihana…sanoit välistä aina hiljaa, et kohta et kestä enää, älä härnää…hymyilin sinulle. Viimein tämä ei toivottu lady sammui…Jossain vaiheessa nousimme viimein ja halasimme, pidit minusta kiinni. Tunnelma oli käsinkosketeltava. Halusit minua ja minä sinua. Sanoit minulle, että haluat minua, pyysin sinua suutelemaan minua. Sanoit minulle, että sä olet tottunut saamaan miehiltä kaiken, kun sä vaan hymyilet. Ja sit sulla on vielä noi (katsoit rintojani), niillä sä saat miehet tekee mitä vaan. Puhuit vaan lisää…sanoit, että me ei voida. Kävelit edestakaisin hieman hermostuneena. Sanoin, että kohta suutelen sua väkisin. Vastasit, että lähdet pois jos teen sen, koska sitten ei ole paluuta. Olin hieman ymmälläni. Sanoit minulle, kun kysyin, että miksi torjut minut vaikka haluatkin minua. Vastasit, että et halua ikinä satuttaa minua. Että et voisi että käyttää hyväksesi yhden illan. Salasuhdetta ei onnistu etkä halua, kun siitä ei seuraa mitään hyvää. Pääsimme viimein jonkinlaisen tasapainoon. Tilanne oli kuitenkin kiihkeä ja jännittynyt. Kello lähenteli jo aamu seitsemää. Päätimme tilata taksin viimein. Halasimme vielä. Aistin, että olit todella jännittynyt kropasta. Herätelimme sammunutta ladya. Taksia ei vaan kuulunut ja sanoit, että lähdetään kävelemään asemalle. Halusit selvästi pois minun vaikutuksesta, miksi???? Lähdimme ja taxiasemalla oli yhä hirveät jonot. Jonossa käännyin kasvot sinuun päin ja katsoin. Pyysit, että älä katso. Kysyin miks ja sanoit, että kyllä tiedän. Näin yhä, että haluat minua ja kamppailet itsesi kanssa. Sanoit vielä, että et satuta minua. Älä katso noilla sun silmillä. Sä et tiedä miten noi sun silmät vaikuttaa muhun! Otin sinua käsistä kiinni omillani, laitoit taskuusi kätemme ja vedit minua itseäsi vasten. Tunsin huulesi otsallani kolme kertaa ja annoit niiden levätä siinä lopuksi. Viimein suudelma hiuksiin, kun taxi tuli. Koko matkan kotiin päin olit hiljainen ja jähmettynyt. Jäin ekana pois taksista. Halasin ladya ja sinua sekä sinulle annoin pusun poskelle. Säpsähit hieman. Olin silloin hurjan pettynyt, toivoton, todella voimakkaasti ihastunut, aivan hiton sekasin. En pystynyt ymmärtämään, miksi torjuit minut. Kun haluat mua kuitenkin!!!

Olimme olleet yhdessä ennen pikkujouluja aina silloin tällöin lasten kautta. Molemmat meistä oli aktiivisia vanhempia poikien harrastus toiminnan vetämisessä. Että yhteistä aikaa oli viikottain, reissuja johon menimme yhdessä lasten kanssa. Niissä sai aina juteltua ihan kaikesta. Tiesit, että olen jokseenkin onneton ja tiesin paljon sinusta. Meidän on aina helppo ollut jutella vakavistakin asioista. Jossain vaiheessa sanoitkin, että miksi mieheni tekee niin ja pyysit, että mieti asioita. Annoit vihjeitä niin, että todellakin rupsesin ajattelemaan ja tutkimaan hänen käytöstä. Monet kerrat huomasin, että oikeassa olet. Välistä tuntui, että molemmat tunnusteli toisiaan, että jos olisimme yhdessä…

Menin sekasin sinusta. En muista, että kukaan olisi vaikuttanut minuun tällä tavoin. Soitin sinulle parin päivän päästä pikkujouluista. Sanoit, että olit jo odottanutkin soittoani. Kuulostit hirveen kylmältä. Sanoit yhä, että meidän pitää unohtaa ja ettei mitään edes tapahtunut. Miten niin ei tapahtunut, v… mä en kuvitellut kaikkea sitä mitä meillä on.Puhuit vaan, että me emme voi aloittaa suhdetta. Taivas, että osasit olla kylmä minua kohtaan. Yritin puhua, että hei jos me lakataan nyt tän takia puhumasta toisillemme ja ei enää jutella, niin kaikki tajuaa, että jotain on tapahtunut. Myönsit asian ja sanoit, että kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ja kuitenkin äänestä kuulin, että tekee sinullekin kipeää. Suutuin sinulle, miten pystyt torjumaan minut. En osannut ajatella järkevästi tai sitä, että toimitkin, kuten normaali oikea mies.

Tän jälkeen välttelit minua monta kuukautta. Jos tulit paikalle, käänsit selän. Moikkasit vain pakon edessä. Se siitä yrityksestä, että muut eivät huomaa. Et todellakaan jäänyt juttelemaan, nauramaan ja flirttailemaan. Ei yhteisiä kyytejä, ei texareita. Itse aluksi yritin olla normaali, mutta sitten vaivuin jo epätoivoon. Miten voit olla noin jäätävä. Miksi näin?

Meni varmaan neljä kuukautta. Sitten yhtäkkiä eräässä poikien pelissä. Kävelit suoraan luokseni ja jäit juttelemaan. JAHUUU, sydämmeni heitti volttia… Tulit kaiteelle nojaa viereeni ja todella viereeni, katsoit silmiini ja VAU. Sulan ja hymyilin varmaan ihan tyhmän näköisenä. Muut katsoivat meitä kysyvästi, mutta taas tapahtui sama kuin aina aiemmin. Kukaan ei tule siihen meidän kuplaan. Minun miehenikin käveli ohi, katsoi  ja jatkoi matkaan. Samoin vaimosi, mutta sinä et noteerannu häntä. Jälkeen päin en edes muistanut kunnolla, mistä juttelimme. Sama se, pääasia päästä takaisin lähellesi.

Pikkuhijaa elvytimme ystävyytemme. Muistan, kun kerran ajelimme pelin aika alussa tämän katkon jälkeen. Yhtäkkiä tajusin, kuinka ikävä minulla oli ollut pientä tapaasi autoa ajatessasi. Nojasit aina kanssani hieman keskelle päin, jolloin olemme hieman lähempänä toisiamme jo autossa ja itse tein samoin. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Pieniä asioita, joista huomasi toisen välittävän.

Sitten tuli kerta eräs pelireissu. Olin aivan ahdistunut jo etukäteen. Mieheni halusi, että muuttasimme. Kerroin sitten viimein sinulle. Menit oudon hiljaiseksi, jähmetyit jotenkin ja menit kuoreen. Et paljoa puhunut. Mikä tuli ja miks et puhu? Mä en halua menettää sua, mutta kun, säkään et sano suoraan haluavasi mut! Mitä sä haluat musta? Tän jälkeen olit hieman outo seuraavilla kerroilla. Olin ihan hukassa. Viimein taas yritit jutella. Kerroin, että poitsu jatkaa täälä urheilua, mutta en varmaan itse sitten kuskaa niin paljoa. Ihan kuin olisit surullinen…muutto tuli ja se vuosi toisella paikkakunnalla oli yhtä helvettiä. Kaipasin sinua ja takasin omille seuduille. Samoin poikani, tyttö oli varmaan ainoa joka viihtyi. Vaikka näimme joskus ja juttelimme, se ei riitä. Ja aina tuntui siltä, että jotain jäi sanomatta. Sovimme sitten eräs kerta, että tulet hakemaan meitä täältä toiselta paikkakunnalta pelireissuhin, jos ne natsaisivat sopivasti. Onneksi niitä tuli muutamia. Ne olivat pieniä henkireikiä ja tuntui, että sinäkin nautit niistä.

Viimein kypsyin asumaan muualla ja sanoi miehelleni, että minä ainakin palaan takasin. Avioliittomme veti jo loppumetrejä muutoinkin. Olin talven aikana saanut viestejä mieheni hoidoilta… Tässä vaiheessa en halunnut olla paljoa M kanssa tekemisissä. Ja onneksi kausikin oli loppumassa. Halusin, että pääni on kirkas ja kukaan ei vaikuta siihen.  Muutimme keväällä ja samoin tein laitoin vielä paperit kunnalle varuiksi. Tuntui, että jotain oli exällä menossa ja paljon jotain. Mutta en jaksanut juurikaan välittää. Ainahan sillä oli jotain ja minä itkin sitten M:lle ennen pikkujouluja siis. Nyt itkin ja sitten itsekseni. Ainoa vaan, että M oli saanut mut huomaamaan exän tekoset ja tajuamaan, että mua ei voi kohdella noin. Ehdotin talomme myymistä. Kuikas ollakaan, exä suostui. Siitä meni hetki veilä, niin sain kunnalta asunnon. Samoin, että minä muutan jokatapauksessa, nyt kun talommekin on myynnissä. Muuta sinä jos muutat meidän mukana. Muutit, mutta et juurikaan ollut kotona. Jäit monasti mukamas vanhaan asuntoon tai muualle. Lähdin taas tutkimaan jälkiäsi. Naisia paljastui lisää, monia…elokuussa sanoin sinulle, että tää oli sitten tässä…

Jossain vaiheessa syksyä kerroin M:lle, että olemme muuttaneet ja talo myynissä. Ja sitten vielä myöhemmin alkutalvesta, että olemme eronneet. Mutta emme voineet jutella, muuta kuin sen verran , että kerroin tämän ja sanoin jutellaan myöhemmin lisää… Joukkuejaot vaan sotki näkemiset todella pahoin… emme ole juurikaan päässeet juttelemaan ja viimein tässä ennenjoulua se onnistui kahviossa. Juteltiin kunnolla ja pitkään. Kerroin, kun paskasti menee ja että toden näköisesti joulun jälkeen menetän firmani. Aloitettiin taas siitä mihin ollaan jääty. Tosi luottamukselliset keskustelut molempien elämästä. Ja tuntui hyvältä huomata, että yhteys on vielä olemassa. Vaikka olenkin yrittänyt laittaa sinut sinne jonnekin syvälle…

En tiedä onko tää vain voimakasta ihastumista, johtuen oman elämän kurjuudesta. Vai onko tässä jotain muutakin? Jos M olisi vapaa, niin varmasti yrittäisin. Nyt vaan olen ja nautin mahdollisista tulevista pikkuhetkistä.  Ja tunteenko loppujen lopuksi M jotain minua kohtaan? Välillä ajattelen, että tuntee. Sitten toisaalta,  kun pystyy olemaan niin kylmä, että ei tunne…vaikea ymmärtää miehiä, kun on koko ikänsä ollut narsistisen kanssa. Huomaan, että on hävinnyt normaalin suhten taju.