Sain vielä perjantaina väliaika tietoja lakimieheltä exän sotkuista. Meinasi usko loppua, että selviän. Ei voinut mitään, kyyneleet vaan virtasivat. Siitä lähtien ollut taas rinnassa hirveä kipu. Öisin herään painajaisiin, hiestä märkänä. Ja sit, kun herään, en pysty enää nukkumaan. Ja kun viimein nukahtaa, niin taas herää ennen aikoja. Ihan helvetin hienoa. Nyt on jo niin loppu, että voisi nukahtaa vaikka ajaessa.Tälläsinä öinä, olisi ihanaa, kun vieressä olisi turvallinen kainalo mihin käpertyä.
Sinänsä outoa. Yksi ihminen, joka on tuonut mulle vähän turvaa, niin tuli myös uniin. Ja olipa uni, se olisi voinut jatkua. Kai se on jonkinlainen lohtu uni.
Onneksi mulla on sentään elämässä muutama enkeli auttamassa ja jakamassa tätä tuskaa. A ei tiedä tästä, enkä halua sille puhua edes. Se ei vaan kestäisi tätä tai ainakin musta tuntuu niin.
Lauantaina oltiin ulkona tyttöjen kanssa. Aina, kun joku kaapo tuli juttelee, niin ne deletoi sen…
Merkinnät RSS-syötteenä
While that subject could be very touchy for most people, my opinion is that there should be a middle or popular ground that we all can discover. I do appreciate that you’ve additional relevant and also intelligent commentary here though. Thank you!