Oli töissä virkistyspäivä. Varattu aika ennustajalle. Sinänsä ihan mielenkiintoista. Ei hirveitä ennakkoluujoja, mutta ei myöskään odotuksia. Ajattelin vaan, no kokemus tämäkin.
Pääsimme viimein perille. Jutelimme ensin kaikki niitä näitä, sitten hän kysyi, kuka tulee ensin. No minä lupasin tulla ensin.
Istuimme pöydän ääreen ja hetken ajan rauhoitumme. Viimein alkoi sessio, hän kysyi lupaa jostakin katsoa minun elämääni.
Piti nostaa kortti, joka edustaa minua. Jutteli, että kortti on hyvä ja valoisan ihmisen kortti. Sen jälkeen katsotiin nykyhetkeä, sitten menneisyyttä. Mitään en saanut puhua. Melko alussa, hän kyynelehti ja sanoi, voi tyttöressu mitä olet kestänyt. Jutteli asioita, joita on todellakin tapahtunut. Minulla nousi kaikki karvat pystyyn, se oli niin outoa. Istunnon edetessä, hän katsoi myös tulevaisuuteen. Yrtti aukaista myös milloin tämä mun helvetti loppuu. Jännä asia, jonka hän myös näki, että minulla on ystävä ja työpiirissä muutamat ihmiset, jotka yrittävät tehdä kaikkensa auttaakseen mua. No, niitä muita asioita en kirjoita. Vasta sitten jos ne toteutavat. Mutta kaikenkaikkiaan todella outo kokemus, aivot jäi raksuttamaan ja harmittaa, kun kaikkea ei edes muista.
Kävin jälleen treffeillä ihan ok miehen kanssa, peräti mun ikäinen. Aika kului nopeasti ja oli sillai ihan helppoa jutella ja lepposaa. Huumoriakin jopa ymmärsi. Ei nyt mitään hirveitä intohimoja nostanut, mutta ei inhottanutkaan. Siis aika neutraali. Ei lupaa siis mitään erityistä. Vaikutti, että tykkää musta. Sanoista, jotka hän yritti peittää huumorilla. Ja lopuksi vielä halusi halata. Äh, mä en kestä näitä liimautujia. Oli laittanut mulle meiliä, että ois kiva tavata uudestaan mut.
Jotenkin on vaan niin kyllästynyt deittailuun. Tai varmaan vaan kaikkeen. Ensin paahtaa töitä täysillä ja sitten tulee kotia, niin on ihan plääh olo. Ei jaksasi lähteä mihinkään, jättää vaan aivot narikkaa ja olla. Varmaan jotain henkistä kasvamista sitten. Oman itsensä löytämistä. Ainakin olen päässyt aikalailla jo miellyttämisen halusta. Se on tavallaan aika raadollinen tila, kun sitä ihan huomaamatta taipuu toisen tahtoo ja myötäilee ja tekee asiat niinkuin hänelle sopii. Exähän teki mulle sitä paljon. Ja huomasin joku aika sitten, että tietyllä tapaa suhteen alussa joustin A kanssa. Nyt, kun se on joutunut kohtaamaan toisenlaista minua, niin jopa on ollut helisemässä. Tästä suhteesta ennustaja muuten sanoi, että pidä sitä pikkulahjana. Se on auttanut sua pahimman yli, mutta se kaatuu siihen, kun hän ei osaa keskustella. Ja tulee itkee mun perään vielä kauan. Hassua, empä ole muuten ottanut A:n yhteyttä sitten, oho oiskohan jo kaksi tai kolme viikkoa. Tälle viimisellekin deitille annoin ihan huolella olla minä itse ja sanoa just ihan niinkuin tuntui hyvältä. Tähän asti, kun olen aina miettinyt, että en loukkaa toisen tunteita tai tee tieten tahtoen pahaa oloa.
Nyt, kun olen hieman kerennyt miettimään minkälainen liitto, vastaisi mun odotuksia, niin ihan muutama kohta on vasta muovautunut. Ensinnäkin, mulle on varmaan aina tärkeätä tuntea olevani vapaa vaikka olisinkin joskus naimisssa. En voisi tällä hetkellä kuvitella, että jos esim. halusin lähteä tyttöjen kanssa johonkin, pitäsi ensin keskustella. Mies ei saa mitenkään estää pukeutumistani tai siis sitä miltä näytän. Enemmin plussaa, jos on kiinnostunut toisella tapaa ja osaa nauttia mun naiseudestani. Antaa mun olla minä, iloinen, höpsö, hassu ja et mä aina vahingoissa hölmöilen 🙂 Eipä vielä siis ole kuin muutama kohta…
Kai tästä pitäisi jotenkin vaan nousta jaloilleen ja olla miettimättä liikoja. Nauttia elämästä. Helpommin sanottu, kuin tehty. Ja mun on seksiä jo pirun ikävä!
Merkinnät RSS-syötteenä