Torstai meni asioita hoidellessa, kotia siivotessa ja ruokakaupassa käydessä. Odottelin hieman, että ystäväni soittaisi. Piti lähteä alunperin ostoksille. Hän lupasi soittaa, ei vaan kuulunut. Taas tietty menee miehensä ehdoilla. No eipä se mitään. Siihen on totuttu.
Jussina sitten vaan jatkoin siivousta. Exästäkään, kun ei kuulunut mitään. Sillä ois pitänyt olla muksut. Suunnittele tässä sitten itselle mitään kivaa. Onpahan nyt sitten kaapit siivottu.
Illalla otinkin sitten läppärin syliin ja kas kummaa, mese rupesi heti työntään viestiä. Oiskohan ollu jotain toukokuun alkua, kun olin T:n kanssa kahvilla. Kiltti, rauhallinen mies ja kivat säihkyripset. Oli silloin ihan kivaa, pientä värinää, mutta en silloin osannut sanoa vielä tuleeko meillä mitään. Jokatapauksessa, olet taas jo muutama iltana mesettänyt ja perjantaina hieman autettuna, viimein kysyit tulisinko toisille treffeille. Onpa hidas mies…
Ollaanhan me silloin tällöin tässä välissä mesetetty, mutta kun olet niin hidas, niin olin jo dumpannut sun siinämielessä pois. Jätin sulle kuitenkin yhä pelivaraa, annoin sulle tehtäväksi ilmoittaa mikä päivä pääset treffeille. Alusvasti sanoit loppuviikosta. Mutta, kun tiedät kuinka ujo ja kiltti olet, niin sulla on vielä mahdollisuus perääntyä. Sanoit tai siis mesetit ja kysyit, että kestänkö mä sua, kun olet niin rauhallinen ja minä taas en…
Ja mä en ole vielä ihan varma itsestäni jaksanko ja kiinnostaako. Siihen yhteen olen kyllä hieman ihastunut, mutta siitä nyt ei tule kuitenkaan koskaan mitään. Se on vaan myönnettävä. Ja sen miehen ihon alle haluaisin päästä. Siellä on paljon, mitä päältä ei näy. Ja se vetovoima, arggggg, oon selkeästi puutteessa. Tänäänkin ruokakaupassa kassajonossa, mua edellä oli joku sellanen ok kroppanen mies. Voimakas hartailinja, kädet sopivasti pattia. Näillä miehillä on ihan sellanen oma tyyli kantaa kroppaa. Tulee varmaan joko siitä, että nostaa painoja hirveesti tai harrastaa painia yms. lajeja…ei siis mittään kukkakeppimiehiä. Tää yksilö tässä kaupan kassajonossa omasi vaan ihan normikarvotuksen. Jäin siinä sitten itsekseni muistelemaan sitä mun yhtä ravintolaillan juttua. Kuinka karvanen se oli ja toisaalta kuinka näppärästi se mua laitteli milloin mihinkin asentoon. Ja se karvan määrä, yök. Et kai tässä kuitenkin pitäisi sitten miettiä uudelleen tuota T: treffitarjousta, vaikka se onkin just kukkakeppi, heh.
Merkinnät RSS-syötteenä