No niinhän siinä taas käy…pikkuhiljaa vedän jarruja päälle. Vaikka tää laivajuttu ei ole edes sillai pahasti ahdistellu. Sunnuntaina toki texaili koko päivän aina silloin tällöin. Mutta ei ahdistavasti. Ilmaisi kivasti, että haluasi nähdä yms. Maanantai hiljaisuutta, tiistaina taas texailua, keskiviikkona yritettiin, että josko nähtäisiin, mutta aikataulut sotki sitten. Torstaina hiljaa ja tänään tiedusteluja viikonlopusta. Itsellä ois kalenteri täynnä, mutta jotenkin. Ääh ei jaksa, eikä kiinnosta. Siis noi menot, enkä tosin tiedä niistä treffeistäkään. Huomasin, että olin kaivannut erästä. Siitäkö tää johtuu vai mistä?
Miksi ihmeessä mä vedän jarruja. Mies oi kiva, erilainen, ujo ja kiltti, vetovoimaa ois, mutta joku taas puskee päälle. Jo sentään uhohdin vähäks aikaa varatunkin. Voi mua ja sit taas nyt. Parempi haaveilla siitä varatusta, niin ei ainakaan joudu suhteeseen. Että mä olen loistava. Jouduin texaa A:kin, keskiviikkona. Silloin se oli ihan ok. Tänään sitten aamulla oli ärsyynytynyt, vaikka eihän se sano. Huomannu varmaan, että ei pääse enää mun elämään.
Yksi mun miespuolinen ystävä sanoo mua kiusaajaksi. Se taitaa tuntea mut paremmin, kuin minä itseni. Sanoo, että sä härnäät, vedät, härnäät lisää ja kun toinen ois valmis. Niin sit vedän jarrut päälle. Niinhän se taitaa olla. Tai uskon, että se koskee vain joitakin, joiden kanssa en ole tosissani. Mister M kanssa oisin, mut se veti jarrut päälle silloin pikkujouluissa ja captain U kanssa meni homma loppuun, enkä edes kiusannut. Ja kuitenkin jotain tässä matkan varrella oppinut, jos valitsen vaan miehen seksuuaalisen vetovoiman perusteella, homma menee reisille. Tai on se kivaa hetken aikaa, mutta sitten. Mutta jos tutustun ihmiseen pikkuhiljaa, niin se syvenee ja paranee. Eriasia tuleeko niistä ikinä mitään muuta kuin ystävyyssuhteita, kuten Mister M loppujenlopuksi. Tai onhan meillä vieläkin jotain olemassa, mutta tilanne on tämä ja pysyy. Enkä nyt toisaalta halua menettää häntä pois kokonaan. Niihän siinä kävisi lopuksi, jos…niinkuin hänkin ajattelee minusta. Ja ihan oikeesti, eihän me voida edes kunnolla olla nyt ystäviä. Pystytään juttelee ja katsomaan, mutta kumpikin lukee toista kuin avointa kirjaa ja vetovoima on olemassa. Mutta me yritetään. Jos me nähtäisiin useasti, soiteltaisiin toisillemme yms. mitä nyt ystävät tekevät, niin huonosti kävisi.
Laivalla, kun juteltiin sen mykän kanssa ihmisuhteista. Tuli sitten jossain vaiheessa juttua tavallaan hyväksikäytöstä suhteessa. Hän kertoi oman kantansa, että miks jotkut ottaa todella eriparia olevan puolison, tyttöystävän tai rakastajan. Hänen mielipide oli, että kannatta ottaa ruma, lihava tai muuten vaan huonolla itsetunnolla varustettu. Silloin saa aina parasta palvelua ja ei tarvitse tehdä itse mitään. Toinen hoitaa kaikki valmiiksi, hoitaa sänkyhommat eikä valita jos itse ja kun jää ilman huipennusta, voi unohtaa ja siirtää treffejä, ruoka aina valmiina, voi käydä painamassa muita, kun toinen ei puutu ettei tule jätetyksi yms. Meinasin putoo penkiltä suoraan sanottuna. Tälläsiäkö nykyajan miehet on? Hyväksikäyttäjiä! Hänkin myösi, että hänellä on ollut tälläsiä suhteita. Karua… Jäin sitten miettimään, että kun oli nää muutamat treffit, joissa mies oli hulluna muhun, mutta mä en. Niin en mä ois pystynyt moiseen. Kun mua suoraan sanottuna ällötti, kun yrittivät koskeakin. Ja sit jos ois vielä sänkyynkin menny ja sen jälkeen saanut kaikki mitä haluaa. No way, sehän on jo huor…mista. Eli karkeasti sanottuna, miehet myyvät itsensä. Ja sit ne muka nauttii siitä. Jotenkin en usko. Vai voiko muna viedä niin paljon…
Merkinnät RSS-syötteenä