On taas niin tuskanen olo. Ei pitäisi miettiä yhtään vakavia, vaan yrittää olla miettimättä. Mutta miten…kaikki taas alkoi kasaantua tuosta viikonlopusta. Tuntuu siltä, että voiko enää kehenkään mieheen luottaa ikinä. Miten ikinä löytää miestä rinnalle. Ja mistä? Aina töissä tai kotona. Harvoin missään muualla. Miten sitä silloin voi edes tutustua kehenkään. Aina samat ihmiset ympärillä. Mutta toi luottamus, se tulee olemaan iso kompastuskivi mulle. Miten mä uskallan päästää ketään mun pinnan alle. Näkisivät muutakin kuin sen suojakuorella varustetun minän. Milloin sitä tuntisi itsensä kauniiksi ja ehjäksi?
Merkinnät RSS-syötteenä