Maanantaina, siis jo viime viikon, kännyyn alkoi tipahdella viestejä, vaihteeks siltä painijalta…ei riittänyt yksi viesti, eikä kaksi. Varmaan tuli kymmenen illan aikana. Ja jatkui vielä seuraavaana päivänä. Itse asiassa koko viikon. Luulisi nyt vähemmästäkin ymmärtävän, ettei mua kiinnosta. Ja samana päivänä vielä se saamarin IT hepuukin laittoi viestiä ja monta. Soitteli vielä. En vastannut. Ja kas kummaa A:kin laittoi viestiä. Oli sitten hyvä alku viikolle. Tai sitten ei. Onneksi A ja It rauhoittuivat loppuviikoksi. Muutenkin oli niin alamaissa ja sitten vielä jokainen haluaisi palan musta. Jarrut päälle ja lujaa. Rapumaisesti takaviistoon vasemmalle poistuminen. Koko viiikko mennyt tässä väistelessä. Mä en halua ketään noista mun elämään. Jotekin vaan niin surullinen olo. Haluaa vetäytyä tavallaan omaan rauhaansa ja olla siellä. Ja kuitenkin tuska huutaa päästä läpi. On ne exän jutut satuttanut niin pahasti kuitenkin. Kai tässä joskus tulee päivä, että voin olla täysin onnellinen ja vapaa.
Ja taas, kun tän viikon maanantai alkoi. Tulee taas viestejä, painiljalta, A:lta ja siltä kivalta laivatyypiltä sekä T:tä.
Merkinnät RSS-syötteenä