kasvukipuja ja deittailua

Nyt on kyllä ihan hassu tunne. Eilen texailtiin (maanantain jatkoksi, sen kivan laivapojun kanssa) ja hän sitten heitti, että nähdäänkö nyt. Ensin meinasin samantien deletoida ajatuksen. Minä just ollu töissä harjoituskappaleena, ihan hikinen, ei meikkiä yms…mieli teki kyllä hirveesti nähdä. Ei auttanut kuin kysyä, kuin kauan hänellä menis et ois sovitussa paikassa…hm 25 min. Nopea suihku, hiuksille ei kerkeä tekee mitään, dam…rajaukset, ripsiväri ja huulikiilto ja tottakai tuoksu…empä ole näin natrullenina liikkunut vähään aikaan treffeillä. Asun valintaan ei jäänyt aikaa. Olin vielä kotona, kun hän soitti, että enää 3 minuuttia, niin hän on perillä. Ei muuta kuin auton rattiin ja menoksi. Tulin sitten seitsemän minuuttia myöhässä. Ja hieman jännitti…

Ensimmäisenä hän hyppäsi autosta ulos ja halasi ja ison halauksen. Vau, empä päässyt edes laivalla näin lähelle. Hyppäsin kyytisi ja lähdettiin ajelemaan. Ensin oli tarkoitus mennä johonkin kahville ja jätskille, eka paikka meni ohi, kuten seuraavakin. Kysyit, että mennääkö stadiin asti. Mulle kävi. Sieltä sit merenrannalle ja etsittiin kauppa, joka ois auki. Löytyhän sieltä Alepa. Merenranta kierrosta jatkettiin ja et pitänyt kiirettä. Juteltiin kevyesti vielä kuitenkin ja välillä jotain itsestämme. Positiivista oli, että puhuit itsestäsi, nuoruudestasi, haaveistasi. Mua vaan jännitti ihan hirveesti välillä. En kyllä tajua miksi…

Käsivarret ainoastaan kosketti välissä, kun ajeltiin. Muuten sun ajotyyli on taivaallisen ihanaa. Siellä pysty rentoutumaan ja oli turvallinen olo. Syykin paljastui, olet ollut taxikuskina jossain vaiheessa. Kiusoittelit aina välissä mua, auton kolhimisesta. Miksi, et yritä koskettaa mua? Tai mitään muuta? Nyt mä olen ihan pihalla? Ikävä kyllä, aina tuntuu et miehet on heti iholla kiinni ha nyt kun ei, mä en tiedä mitä tehdä…tunnuit kuitenkin siltä, että et halua viedä mua ihan nopeasti takasinkaan.

Viimein sitten saavuttiin takas mun auton ja duunin luo. Oli tuossa ajelun aikana tullut ilmi, että mulla ei ole valoja keulassa. Sanoit, että vaihdat ne mulle. Mikä prinssi, mä olen myyty. Käytiin kurkkaa mun duunikin sitten samalla. Olit hieman yllättynyt. Kotia lähdön aika oli käsillä. Näin, että menet hieman autosi suojaan. Kiusasin sua, että enää sulla ei ole kuin lupaamasi pusu…ja paska….sanoit, että jätetään se seuraavaa kertaa odottamaan. Ja virnistit. Lisäsit vielä, että kyllähän me vielä varmasti nähdään. Toisaalta näytti, että ujostelet tai arkailet. Tai sitten et tykkääkään, nyyh…Mutta olo oli sellanen, että pitikin avata suu ja kiusata…että mä olen tyhmä.

Kotimatkalla mua jopa hymyilytti. Tätä ei ole aiemmin saanut vielä kukaan aikaan. Hassu tunne…laitoin kotia päästyäni sitten viestin sulle. Kiitin valojen vaihdoista ja kivoista treffeistä sekä kerroin, että mua jopa hymyilyittää. Vastasit: kiitos samoin ja manasit, et sun pitäisi nousta parin tunnin päästä ja että taidat nukkua pidempään…kommentoit vielä ruokajuttua jota suosittelin sulle kaupassa, olit siis heti maistanut kotona ja tykkäsit. Sekä toivotit kauniita unia. Vastasin vielä sulle, että tarjoan ne ensi kerralla sulle ne niinkuin kuuluisivat. Sekä kauniita unia.

Kaiken kaikkiaan hassu olo, tietyllä tapaa ihastumista, hirveen epävarma olo samalla, täysin erilainen mies mitä muut, pelkään et mua sattuu, pelkään torjumista, hah tulihan se sieltä kun oikein kaivoi sisimpäänsä. Jos nyt sitten yrittäsi nauttia edes hetken tästä tunteesta.