Kävin tänään juttelemassa mitä tässä pystyy tekee, ettei mulle jäisi exän sotkut. Nyt niillä on kova paine saada musta kaikki irti, mutta mä en siihen suostu. Ja, kun enää ois muutaamia kuukausia keskettävänä. Hyvällä tuurilla…Mä en haluasi itse pelata niin sanotusti kieroilemalla. Mutta on todella vaikeeta, kädet sidotut mulla ja muilla. Miten joku voi olla nin kiero, suunnitelmallinen. Ja jos asiat ei sen jälkeen selkiydy, mä en todellakaan tiedä miten mä selviän ja jaksan.
Tänään, kun kävin kaupassa. Pariskunta oli pakannut tavaransa kassiin ja lähtivät liikkeelle. Mies siveli naisen selkää. Voi luoja, että teki pahaa. Tunne ei suinkaan ollut kateutta, vaan sitä, että en usko pystyväni päästää enää ketää lähelle. Silmät kostui väkisinkin. Ja tänään sitten vielä duunissa. Pelkäsin jo hieman etukäteen, saanko pidettyä itseäni kasassa, kun työkaverini ja enkeli tulevat. No ensin tuli enkeli ja pysyin melko hyvin kasassa mielestäni, ei tainnut huomata musta mitään. Vaikka oli vähän väliä laskettava katse alas ja saatava silmät kuivaksi. Melko pian enkelin tulon jälkeen, tuli duunikaverikin. Vielä en ollut ihan ok, kun sitten taas tuli uusi tunneryöppy, kun hän kysyi, että kuinka täälä. Samassa tunsin, et nyt repee. Pakko oli poistua paikalta. Hävetti, et enkelikin näkee mut sellasena. Duuni on duunia ja se hoidetaan vaikka tekis kuinka kipeetä. Mitähän sekin ajatteli musta? Ja mua vi…aa, kun tavallaan annan exän tekojen vielä vaikuttaa muhun näin paljon. Kai joskus tulee vaihe, että ei tunnu missään. Mä en vaan ymmärrä miten joku voi tehdä ja olla sellanen. Rakkaus on loppunut kauan sitten.
Kai sitä sitten pitäsi taas olla lakinaiseen yhteydessä jälleen. Hitto, kun tuo työurakkakin taitaa taas rauhoittua. Pitäiskö miettiä seuraava projekti, ettei vaan kerkeä ajattelemaan liikaa. Just tuli Saunalahden mainos, sitä lainatakseni hieman: elämäni on kuin elokuva, siinä ei ole mitään järkeä.