Ompahan ollu päivä tämäkin. Aamulla juttelin lakinaisen kanssa, että mitä tehdä. Vai voinko tehdä mitään. Aika huonolta näyttää, täytyy varmaan itsekkin pelata sitten kovilla. Hirveät rytmihäiriöt ollu jo viikon verran, yöllä heräilyä. Meinaa väkisinkin ahdistaa, vaikka yrittää pitää itsensä niin kiireisenä, ettei tarvitse ajatella. Mutta, ei se näköjään auta. Liskojen öitä…vaikea kerätä itsensä kasaan ja eikun töitä tekemään. Onnneksi aamun työkuviot on kivojen asiakkaiden kanssa.
Yritän tässä sitten lohdutella itseäni, että hirveän moni tykkää mun työstäni niille. Ja positiivista palautetta tulee kaikista uusista jutuista, joita tässä on tehnyt. Ja nämä muutamat, jotka tietää, eivät halua mun lopettavan. Mutta eihän kissa kiitoksella pärjää.
Työkaverilla toteutu jo ennustajanaisen juttu. Läheinen kuoli…mitenköhän mun sitten…
Onneksi pieni valopilkku mahtui päivään. Enkeli, hmm kyllä se nyt täytyy nimetä. Jos nyt sitten vaikka K….kai…. No, joo mun huumoria taas. Ei sitä tajuu kuin asianomaiset. Sain kotona nyt laitteet toimimaan. Hämmästyttää kuinka kypsältä K tuntuu, kun vertaa A:n. En nyt tiedä K:n ikää, mutta varmaan jotain samaa tai muutaman vuoden heittoja. Anyway, aiheesta poikkeama.
No jotta päivä ei oilisi sitten ihan tavallinen. Likkakaverini soitti. Sen mies oli jättänyt viestin sitten. Haluaa eron. Mulle tää ei tullu yllätyksenä. Mut frendi oli ihan sekasin. Juteltiin hetki ja hän halusi olla sitten hetken itsekseen ja itkeä. Laitoin tunnin päästä viestiä ja kysyin kuinka pärjää. Ja tulenko sinne tai jotain. Hän sitten soitti hetken päästä ja en meinannut uskoa mitä se jutteli. Tää on vaan sen huomion hakua ja ei se oikeesti halua erota. Mä olen laittanut sille viestejä ja kun se ei vastaa, niin se ei halua erota. Se on niin vihanen mulle, että sen takia tää erokirje. Hei HALOO, jos mies kerran kertoo jo neljännen kerran, niin…eikä perusteena riitä, ettei se pysty kasvoikkan kertoa haluavansa erota. Ihmiset on vaan sellasia, ei niin kypsiä. Enkä mäkään halunnut nähdä exää heti. En todellakaan, en kestänyt sen hulluutta. Nyt frendi vaan meinaa, että se rakastaa niin paljion, ettei pysty kasvoikkan kertoa, kun ei sitä eroa oikeesti haluu. Sokee minäkin olen ollut aikoinakin. Ja kieltämisen kautta elänyt liiankin pitkään.
Jäin sitten kuuntelemaan musaa läppärillä ja ajatuksiin uppoutuneena. Jokin ajan päästä sitten taas yksi hörhö häiriköi linjoilla. Ja kas kummaa, A:kin laittoi viestiä kännyyn. Kyseli, kuin menee ja enhän vaan ole unohtanut sitä. Just just. Viikolla seurasin kuinka se käy joinakin päivinä seuraamassa mun fb sivuja ja sitten taas häviää. Ja toisena päivinä taas. Kas kummaa…en nyt tiedä vielä, mitä ajattelen.
Mister M:kin törmäsin keskiviikkona parkkipaikalla. Se oli jotenkin surullinen ja sen oloinen, että olisi halunnut jutella vähän paremmin mitä oli tilaisuus. Ja taas sydän hakkaa niin helvetisti.
Merkinnät RSS-syötteenä