Ei vaan tuska helpoita yhtään. Yhä yritän hukuttaa itseäni töihin ja opiskeluun ja kotona kaikkeen muuhun kuin ajatteluun. Juttelin taaa alkuviikosta, mitä pystyn tekemään. Vaihtoehtoja tasan kolme, joista kaksi käytänössä ja elämän realiteetit huomioon ottaen mahdottomia. No sit ei jää kuin yksi huono. Pelkään, että mutta lähtee kohta motivaatio yrittää enää mitään.
On niin helvetin väsynyt olo tähän kaikkeen. Töissä on väkisin normaali minä ja eipä kukaan osaa katsoa pinnan alle. On koko ajan puun ja kuoren välissä. Pitäisi saada oltua lomalla ja kerättyä voimia, mutta tiedän, että työkaveri ei pysty pitään lankoja käsissään. Vaikka kuinka opetan. Ja välistä tuntuu, että ei ihan oikeesti tajua, miten paljon mä joudun tekee sellaista mikä ei periaatteessa mulle enää kuulu ja ole mun murehdittavana. Aina pitäisi muistuttaa, näyttää uusiksi. Mä en vaan jaksa nyt. Mister M on varmaan huomannut mun alakulon, kun katselee mua huolestuneesti ja yritää piristää mua omalla tavallaan.
Kotona on sentään saanut sisustettua paikkoja, kun yrittää pitää näitä ajatuksia pois. Bilekaveri on muutaman kerran kysynyt lähdenkö ulos, mutta ei vaan kiinnosta tällä hetkellä. Ei edes tee vaan mieli, edes sexiä. Ja toisaalta, kun on töissä naisvaltaisella alalla, niin eipä noita hottiksia sylinkään tipahtele.
Likkakaverikin sai armaasta miehestä jälleen seuraa. Mies tuli kotiinsa viikonlopuksi. Kysyin likkakaverilta, meinaatko jutella tilanteesta. Ei kuulemma, antaa asian nyt vaan olla. Eivät puhu muutenkaan mistään. No, kukin tyylillään. Kohta sitten tulee taas viides erolappu…
Merkinnät RSS-syötteenä