Aivan karsea olo, oksettaa koko ajan. Vatsanpohjassa kiertää. Ja ihan vaan sen takia, että jotkut kadoksissa olevat tunteet on heränneet. Pelkään torjuntaa, menettämistä vaikka vielä ei ole edes sen kummenpaa kuin treffit takana. Toisaalta hyvä huomata, etten olekaan ihan kivettynyt, mutta pelkään kipua. Mä en kestäisi vielä torjuntaa, leikkimistä mulla. Todellakin…leikkimistä…itse teen sitä lähes aina. Tai kai ne on tajunneet etten pysty vakavaan vielä. Mutta nyt, kun mulla tuntuu jossain. Olenkin vielä hirveen hauras…Odotan soittoa ja hirvittää jos sitä ei tule. Keskittymiskyky ihan nollassa. Voi, minkä teit…
Merkinnät RSS-syötteenä