Vielä pitäisi jotenkin yksi päivä jaksaa. Että joku voi olla niin…häilyvä. Yhtenä päivänä sanoo toista ja toisena päivänä on taas asiat kääntynyt päälaelleen. Mä en jaksa enää välittää. Tiedän, että varmaan romahdan tässä, kun lopullinen tajunta iskee, että tässä tää nyt oli. Näkee kuinka oma luomus vedetään vessasta alas. Kaikki, mitä on silloin joskus rakentanut. Se on vaan tuhottu.
Huomenna, kun Kai tulee tekee hommia, pelkään, että romahdan. Täytyy varmaan meikata, niin pystyn jonkin aikaa pidättelemään. Pakko ajatella meikkien leviämistä…
Merkinnät RSS-syötteenä