kasvukipuja ja deittailua

Päätettiin lähteä ulos likkafrendini kanssa. Hän oli ollut jo kahtena edellisenäkin iltana bailaamassa ja oli jo hieman kisaväsymystä havattaivissa, mutta kuitenkin. Menin jo hyvissä ajoin hänen luokse ja juteltiin illan aikana, mistäpä muustakaan kuin miehistä ja suhteista…pari siideriä kuuden tunnin aikana. Kylläpä tytöt on rauhallisella tuulella. Jotenkin oli vaan itsekkin vielä ihan alavireystilassa. On kai toi palkkatappelu ottanut kuitenkin sen verta mehuja minusta. Ystäväni on löytänyt jonkun edelliseltä lomareissulta, asuu vain parinsadan kilometrin päässä. Puitiin siinä sitten tätä suhdetta. Ystäväni, kun on hieman hätäinen luonne. Niin tuottaa suuria vaikeuksia, kun kaikki pitäisi sitten olla heti varmaa. Ja kuitenkin jo erehtynyt muilla baarireissuilla jo ottamaan sitten muitakin miehiä matkaan. Eivät ole sopineet vielä mitään muiden tapailusta tai suhteen laadusta…

Päästiin sitten raflaankin jossain vaiheessa. Kerettiin varmaan istumaan kymmenisen minuuttia, kun siihen joku jo tuli. Yritti saada meitä lähtemään toiseen mestaan hänen kavereittensa kanssa. Kundit oli jotain kolmekybäsiä, kiitos ei. No, hetken päästä viereistä pöydästä joku mua viisi-seitsemän vuotta vanhempi mies alkoi juttelemaan mulle. Oli ilmeisesti tyttärensä sulhon kanssa liikenteessä. Jos siihen oisi jääny istumaan, niin oisi jo parin tunnin päästä ollut ällö lähentelyä luvassa. Ystäväni jo sanoi mulle, että jos se ei kohta lopeta, hän alkaa pokkana pokailee sitä tyttären miestä. Jokohan se sitten rauhoittuisi? Frendini taitaa olla tosi väsy, kun hiiltyy nopeesti. Yleensä se kestää ihan ok, kun joku jotain lässyää ja mä oon se joka käskee lähtee nostelemaan. Sit jo baarin tulikin kundi, jolla oli ihan tajuttaman ilkikuriset silmät ja jotenkin hellyttävät. Muuten aika, miten sen nyt sanoisi, karu ulkomuoto. Millin siili, todella veistokselliset kasvot, erikoiset hyvällä tavalla. Vartalo, mietin vaan koko ajan mieltä se näyttäsi ilman noita vaatteita. Vaidettiin katseita ja annoin pienen hymyn. He saivat juomat ja lähtivät toiselle puolelle. Sanoin frendille kanssa siitä kundista ja se oli, että hei ihan tosi tuoko? Mikä sulla on? Pyydin katsastaa silmät, niin johan hänkin suli. Samassa ystäväni näki jotain, joka on hänen tyyliä eikun lähtö toiselle puolelle.

Saatin sitten drinksut ja paikat. Ja taas yks mies alkoi silmäpeliä yrittää mun kanssa. Joo oli ihan ok, mutta emmä jaksa. Osottautui sitkeeksi pelaajaksi. Käytiin välillä tanssimassa ja välillä juotiin. Hetken päästä tuli vielä yksi kaapo jutskaamaan mun kanssa. Frendini oli hiljaa, kun sitä niin väsytti. Yhtäkkiä tämä juippi alkoi tivaa mikä sulla on, no frendillä paloi piuhat taas. Hetken päästä heillä hirvee sanasota…hitsi täähän menee hyvin. Kylmää kyytiä tuli kaikille. Viimein sanoin frendille, että nyt mennää ottaa vikat sidukat ja sitten kotiin. Eipä mennyt kuin hetki, kun tästä söpöläisen porukasta yks heppo tuli juttelee meille ja pyysi meitä heidän seurueeseen. Sanoin, ettei tulla nyt. Ollaan lähdössä kohta ja ystäväni on jo ihan loppu. Juteltiin hetki sen kanssa kuitenkin ja tarkkailin sitä söpöläistä. Vaikuttaa tosi ujolta. Tän aikana ei uskaltanut katsoa muhun suoraan ollenkaan. Heppu palasi antamaan raporttia varmaan ja hetken päästä kaverisi yrittävät saada sua tanssimaan, et mennyt. Jäit yksin, mietin hetken menenkö juttelemaan sulle. Ja just, kun meinasin lähtee, joku sun tuttusi tuli siihen…ei pitäsi miettiä vaan toimia. No, toisaalta, mun tilanne ei juuri nyt ole kauhee hyvä, niin en ole itsekkään selvillä mitä haluan. Kai se maltti oisi valttia.

Sanon frendille, et lähdetään. Kello on vasta kaksi. Te lähdette perässä myös. Vaihdan sun frendin kanssa vielä muutaman sanan. Katsot varovaisesti mua. Parempi jättää ehkä ensi kertaan. Jos tästä joskus tulee jotain, niin kyllä me vielä törmätään. Hämmästytti, kun et todellaan yrittänyt ketään muijaa ja muijia ei pyörinyt sun ympärillä. Etkä ollut hirveässä jurrissakaan. Eikä myöskään sormusta, sen tarkistin heti. Ainoa mikä vaivaa mua, et olen jossain nähnyt sut, mutta en osaa nyt yhdistää kasvoja ja paikkaa. Teki pienen vaikutuksen kuitenkin tämä mies.

Kai tässä on ruvennut muuttumaan jollain tavalla. Ennen oli ihan kiva, kun miehet huomioi. Mutta nyt, sitä vaan väisteli. Mielummin katsoo, kuka ottaa helpon ja nopean ja kuka on oikeesti valmis tekee töitä niinsanotusti. Ei kiinnosta vaan deittailla deittailun vuoksi vaan ja haluaa jotain muuta. Kieltämättä seksin nälkä, voi ajaa jonkin ajan päästä yhden yön juttuihin. Täytyy vaan yrittää pitää itsensä tyytyväisenä muilla keinoin.

Oli tuossa Mister M:kin kanssa kivoja hetkiä vai pitäisikö sanoa päivä. Oli taas meidän muksujen urheilutapahtumat…katseltiin sitten otteluita yhdessä ja juteltiin, kahviossa jatkettiin. Huoli paistaa vieläkin sun silmistä. Pyysit mua olemaan sitten varovainen, kun lähden ulos. Välillä tuli surullinen olo, kun sun kanssa on ollut niin paljon vahvoja tunteita. Ja side on vielä, mutta kun sinä olet naimisissa. Jäin itseasiassa sitäkin miettimään perjantaina, kun oltiin yhdessä. Jos törmäisimme vapaalla ja hieman maistissa, pystyisimmekö pitämään järjen päässä? Sen jälkeen, kun on tapahtunut niin paljon. Kun joskun löydän miehen, toivoin, että hänellä olisi sinun tapa kohdella mua. Se, että mä olen maailman tärkein. Mulla on aina sun seurassa ihan mielettömän hyvä olla, turvallinen. Sekä sun ja mun huumoritaju. Se näkymätön side ja meidän kupla…keskustelutaidon ja lepeät silmät, jotka palaa halusta kuitenkin. No, mutta tilanne on mikä on. Ja sellasena pysyy, jos musta on kiinni.

Ärsyttää, kun on vähän ikävä Pateakin. Mutta sama juttu. Kai mullenkin löytyy joskus vapaa mies? Vai löytyykö? Ainakin pitäisi alkaa treffailee miehiä, äh mutta mistä niitä löytää?