Viime viikolla tapahtunutta: Leimakin laittoi viestiä ensin ja soitti hetken päästä. Oli ajossa tääläpäin ja halusi tulla käymään kahvilla. No, ainahan kahvit voi keittää. Olin vähän muissa maailmoissa, hieman rauhallinen. Jossain kohtaa Leima silitteli mua ja pyysi kainaloon sohvalle. Menin kuitenkin ja hilpasin vaan pikkusen kyljestä. Leiman kädet silittelikin enemmän. Köllittiin siinä melkein tunti…viimein sanoin, että mun täytyy alkaa muihin puuhiin. Joten…halusit pusutella ja silmistä näki, että olit vähän ihmeissäsi. Poitsukin tuli kotia, moikkasit sitä. Lähtiessäsi annoit vielä halin ja pusun.
Duuniasiat on vaan pyörineet niin paljon mielessä, että en vaan jaksanut nyt panostaa. Laitoin sitten viestin, että sori, olen vähän ajatuksissani. Ei johdu sinusta. Vastaus tuli heti: Mä jo vähän ihmettelin, mitä olen tehnyt… Laitoin sitten vielä, että palataan ensviikolla, ja kirjoitit taas takas.
Nyt odottelen huomenna tietoa yhdestä työpaikasta ja ne soitti mulle ja pyysivät mua haastatteluun. Viime viikolla sain soiton yhdestä duunista ja ne on valinnut mut. Huomenna oisi vielä yksi sovittu haastattelu. Torstaina pitäisi aloittaa toi ensin tarjottu työ. Palkka ois ihan ok, kokoaikanen. Toinen olisi taas osa-aikanen ja tottakai suhteessa heikompi palkka. Plussana ois kivaa duunia. Sellasta mistä olen aina haaveillut. Joten ihan p…a, kun pitäisi pystyä päättämään. No, ainahan voi käydä, että kuulen huomenna, että tuohon duuniin mua ei oisi valittu. Ai niin, sen yhden duunin lopetin, vaikka ois kuinka kouluttanut mua ja hyvä palkka. Ilmeisesti mulle on kuitenkin työn mielekkyys tärkeämpää kuin raha.
Olen nähnyt taas muutaman kerran unta Mister M:stä. Voi, että mun on ikävä sitä. Ois jo huominen iltapäivä, ei tarvitsisi miettiä enää.