kasvukipuja ja deittailua

Piti kerätä vähän voimia…vetäytyä vähäksi aikaa takaviistoon vasemalle. A on yhä soitellut ja tekstaillut koko ajan. Haluais nähdä ja no kyllä tiiätte. Viime viikonloppuna yritys oli ihan hirveen kova. Huomasin, että oli aika ihmeissään, kun vastasin vaan melko lyhkäsesti ja en lähtenyt mukaan leikkiin. Maanantaina laittoi vielä viestin, että ota yhteyttä kun haluut nähdä jos haluut…tänään sitten taas soitti. Kysy et pääsenkö, pelasin vielä parin tunnin ajan, kun en ois millään jaksanut. Viimein A sitten itse ilmoitti, että nyt hän on pihassa, tule…Kai sitä sitten voisi mennä…Mä en voi mitään sille tunteelle, että tää juttu on nähty. Toimii noin 50 %, mutta siinä kaikki. Ei se riitä mulle. Kyllähän A huomasi musta, että olen erinlainen. Sanoin vaan, että johtuu, kun mulla tuli toi ylimääräinen juttu nilkan takia…kerroin siis osatotuuden. A sivelee mua ja pussailee vähän väliä. Koko ajan kehuu, että toi mekko on ihan mielettömän sexy sulla. Niimpä niin. A oli ollut duuniporukan kanssa ulkona, kauhee darra näkyi olevan. Kiusasin, että krapulapanoako olet vailla. Hiplasin sitä vähän siinä automatkalla, se on niin helposti kiihtyvä. Mutta mentiipäs vauhdilla eteenpäin ja siitähän mä tykkään. Päästiin sitten stadiin ja sitä ihanaa perheidylliä puskee joka paikasta. Joku mummo tulee vielä autollansa siihen meidän eteen hidastelemaan…A melkein jo kiroilee. Sanon, että relaa jo…sillä ihan kädet tärisee, mahtaa olla hyvä olo. A sitten muistelee, että kyllä säkin taisit omata aika hyvän kaasujalan. Hän ei muistaakseen meinannut pysyä perässä joskus. Kappas, jotain se muistaa. Tai kyllä se aika paljonkin muistaa, pitäähän myyntimiehen pystyä muistaa jotain…karseeta, kun mä olen niin kyyninen.

Päästään viimein A:lle. Ja melkein samantien…siinä ei vaan ole mitään yllätyksiä enää. Tiedän mistä koskea, miten reagoi, mistä sekoaa ja sit kun mä haluun tähänkin puoleen vähän lisää. Naiset ei kai vaan ikinä ole tyytyväisiä. Sit suihkuun viimein. A oli käynyt oikein hakemassa sapuskaakin ja Alkossa. Teki sitten tortilloja ja otin lasin viiniä. Lepäsin vaan lattialla maaten. Olin tarkoituksella hiljaa välillä. Syödessä juteltiin niitä näitä, mun ystävistä, tulevista juhlista. A tietää jokin verran mun exästä. Tuli tuossa puhetta sitten mun mummosta, kun se on niin Exän kannattaja yhä edelleen. Sanoinkin A:lle, että laitan nää kaksi sitten juhlissa istumaan vierekkäin. Voivat sitten harkita yhteiseloa elämääsä loppuun asti, onnelisina. Siinä sitten taas huomasi A:n hyvän puolen. Se, kun tajuaa huumoria ja tajuaa tilannetta, että todellakin teen näin. A sanoinkin siinä mulle, että toi on yks piirre mistä hän rakastaa sussa niin pirusti. Sä oot niin ihanan paskamaisen kiero piikikkäällä tavalla, joista sä et tykkää. Ja sa uskallat sanoa ääneen ja tehdä sen. Mutta Oho, mies sano sanan rakastan…
Otaksun, että A tajusi, että mun hiljaisuuskin aina tässä välillä tarkoittaa jotakin. Tai ainakin toivon. Kyllä se tajuu, ei se tyhmä ole. Sanoin, sitte jonkun ajan päästä A:lle, että sä näytät tosi huonolta. Mitäs jos veisit mut kotiin kohta.

Kotimatka sujui ihan lepposasti, naureskeltiin ja juteltiin. Samalla musta tuntu, että heitän jäähyväisiä A:lle. Hieman haikealle. Omalla tavallaan surulliselle. A on ihana, mutta se mutta…kaipaisin lisää keskustelua tai no ehkä syvällisempiä, lisää juttuja sängyssä. Voihan olla, että sorrun joskus taas.

Tein jotain muutakin erään Antin kehotuksesta. Kävin treffeillä ihan erilaisen miehen kanssa. Yritin olla positiivinen ja avoin. Katin marjat. Äijä ei osaa puhua muusta kuin työstä, eikä saa minkäänlaista kihelmöintiä aikaa. Sovittiin, että käydään kävelemässä rannalla ja syödään jätskit samalla. Pihikin oli vielä, ei edes tarjoutunut maksamaan. Tää on kanssa yksi asia, pyytää treffeille, sit on pihi. Ei sillä, oisin varmaan maksanut kuitenkin omani. Periaate vaan, että voi silloin edes tarjoutua tarjoamaan. Kännykällä sitten edellisenä iltana viestitteli koko ajan tunnepuolen asioita. Mulla ei ole aikaa roikkua kännyn vieressä ja tekstailla koko iltaa. Vihjasin jo silloin, että hei jutellaan sitten huomenna. No ei puhu mitään, vaan työjuttua. Se siitä sitten. Menihän tässä kaksi tuntia hukkaan.

Ystäväni oli taas tiistaina taisellut ukkonsa kanssa. Sitten se soittelee mulle, että nyt se lähti lapsiensa kanssa. Lapset sano, että tulevat ehkä 18 päivä takasin. Mulle se ei ole sanonut mitään…mä en tiedä minne ne meni. Mun täytyy soittaa varmaan sen äidille, se sitten kertoo, jos ne tulee sinne. Nyt mä hermostuin lasten nähden ja näin, että se on K:lle liikaa. Sanoin ystävälleni, että hei, ne muksut on jo isoja siis teinejä. Kyllä ne jo ymmärtää, että riitoja tulee. Toki tiedän, että K on sellanen, että lasten edessä esitetään kaiken olevan hyvin. Ystäväni kysyi vielä, että lähdetäänkö lauantaina radalle. Lupasin, mutta täytyy nyt katsoa jaksaako.
Mä en tajua, miksi niillä ei tunnu toi viestintä sujuvan. Jos K kotona, ei vastata puheluihin, sinne ei voi mennä silloin. Toki tiedän, että ystäväni on melkoisen vaativa. Sitä pitää huomioida keskivertoa enemmän, ei osaa olla yksin. Omat traumat yhden ukkomiehen kusetuksesta. Mutta silti…mä en jaksaisi tuollasta viikkojen mykkäkoulua, ovien kiinni pitämistä, eri sänkyjä. Vai oonko mä väärässä. Tälläisiäkö nää nykyajan suhteet on. Mielenkiintoista nähdä tuleeko molemmat juhliini…voisin kuvitella, että K:lle on ystäväni pakote melkoisen kova. Meillähän on ennen ollu veljekset miehinä. Ja toisiimme tutustuttiin vasta veljesten kautta. Miehet jäi, ystävyys ei. Tänne juhliin tulee siis myös ystäväni exä. Ja jos yhtään tunnen häntä, pitää päästä näyttämään, että on portaita kavuttu ylöspäin…ja minä rukka ilman miestä. Kyllä mummo taas papattaa, että ota exä takas vai oletko lesbo, kun ei miestä saa 🙂

Ai niin ja duunin p…olivat laittaneet kolme viikkoa pelkkää iltaa mulle. Ja vain yhden päivän vapaita. Taas pitää huomauttaa, että ei ihan mene sopimusten mukaan.