Ei sinänsä mistään erikoisesta. Sain vaan hieman takaisin jotain itsestäni…olin illalla aivan taivaissa, kun vaan kuuntelin musaa kotona illalla korvakuulokkeet korvilla…oli pitkästä aikaa todella hyvä olo.
Ja kaikki se ilo, kumpusi varmaan siitä, että saan turvaa ja opin näitä kikkoja ja samalla tätä inhoamaani tietoteknikkaa…tähän asti olen sinnitellyt ja kironnut, kun eräs käy lukemassa postini yms. Mutta on ihanaa, kun nyt on joku joka opettaa ja johon voin luottaa satasella. Ja hän on yksi niistä harvoista, joista mulla tulee se tunne, että pystyn luottamaan. Mietin kyllä pitkään, mitä hänkin ajattelee, kun korjaa konettani ja näkee kaikki. Ja joudun kysymään apua, että miten…ja jouduin paljastamaan tämänkin, kun tämä ei rulettanut sitten yhtään. Yhtä kaikki, luotan kuitenkin häneen. Ja muutamat mun läheiset kyllä tietää mitä mulle on sattunut, mutta tätä blogia ei taas pääse kukaan läheisistä lukemaan. Hän ei taas tiedä mitä exä on tehnyt mulle, kuin et sen et exä on tullut mun koneelle luvatta. Ja senkin jouduin nyt vasta kertomaan. Tosi hassua. No elämä on piste com.
En halua, että kukaan sotkee mun pieniä ajatuksia. Tuleehan naisen kanssa juteltua kaikesta, myös tästä mun entisestä suhteesta ja nykyisistä jonkin verran. Mut, kun olen vaan sellanen, että en ihan kaikkea vuodata heillekään. Sitä pintaa vaan. Kai sekin on sitä suhteen aiheuttamaa tuskaa, kun oppi pitää piilossa kaikki ja tunteet kanssa. Vaikka oli kuinka paha olo vaan, niin sitä hymyili. Yksi likkakaveri tietää varmaan parhaiten mun ajatukset ja teot. Ja mä sen tietenkin.
Ilmottauduittiin työkaverin kanssa sinne kouluunkin ja varmaan päästään. Tuli jo jatkokysely. Jee lisää duunii, niin ei kerkeä miettiä ja eikä kyllä käydä treffeilläkään.
A:kin tulee muuten huomenna mun luo. Viimein aikataulut antoi periksi jotenkin ja mä kanssa.
Merkinnät RSS-syötteenä