Alkoipas tämä aamu hassusti. A laittoi tekstaria ihan muina miehinä. Vastasi mukamas johonkin tautisen vanhaan juttuun. On sillä pokkaa. Ensireaktio oli mulla hei et sehän taitaa kaivata mua, mutta halusin kuitenkin testata, että minkä takia. Luulin, että se ois ymmärtänyt, että olen deletoinut hänet. No tektasin takasin ihan niitä näitä ensin. Sen jälkeen tuli, että A: on miettinyt mua usein, joopa joo ihan uskon heti…En voinut olla piikittämättä. Laitoin, että seksiä varmaan kaipaat eniten. Vastasi mulle, että sitäkin, kun se on sun kanssa ihanaa. Niimpä.
Viimein kyselit, että koska oisin vapaa. Tuletko mun luo vai tulisinko sinne sinun luo, haluaisit olla illan ja yön yhdessä. Vastasin, että tulen sun luo. Mutta soittelen iltapäivällä sulle. Ja sit mun fiilikset…tietyllä tapaa tuntuu ihan hyvältä. Joo seksi on meillä ihan ok. Ei nyt mitään Hallelujaa huutoja tule, mut ihan ok. Voisit opetella antamaan vielä suullakin jotain, enkä vaan minä…Voisin kuvitella, että sellasta avioliitto seksiä meillä. Ja ainakin tunnuit ottaneesi onkeen, kun sanoit, että voitasiin olla sunkin luona. Tarvitsen vaihtelua. Vähän myöhässä pelkään.
Koko päivän palasit ajatuksiin. Itsellä on vähän sellanen olo, kuin yrittäisi väkisin itseäni saada lämpiämään sulle. Ja nyt kun ei muutenkaan ole miehet iskenyt, niin oisit sellanen turvallinen pala. Mutta, kun en vaan taida sittenkään haluta sua. Kyllä sitä näköjään jotain on kuitenkin oppinut itsestään.
Töistä, kun pääsin kotiin, soitin sitten sulle. Oma olo oli jo hieman negatiivinen valmiiksi. Halusin kuitenkin kuulla äänesi ja katsoa mitä tuntemuksia se mussa nostattaa. Äänensävy sai jo mun karvat pystyy, en tiedä miksi. Juttelin kuitenkin ihan normisti, halusin pelata loppuun asti, kun kerran aloitin. Mikään ei värähtänyt sisällä. Joo se on sit siinä. Taidan keksiä menoa viikonlopuksi. Nyt sitten ahdistaa, hyvä minä.
Mikä hitto laittoi mut vastaamaan siihen tekstariin. Ois vaan pitänyt antaa olla. Mä olen jo itkut itkenyt sen miehen takia. Ei toimi, niin ei toimi. Se ei osaa puhua, ottaa mua toisella tapaan huomioon ja aina sellasta helvetin viimehetken säätämistä. Paljon plussaa A:ssa, vielä enemmän miinusta. Ja sit tää mun oma pää. Nyt, kun se yksi vie ajatukset, niin en tiedä, miten muilla on mitään mahkuja mun kanssa. Ihan mun tapasta taas ihastua sellaseen mieheen, mikä ei toimi. Tai siis vaan sellanen mahdoton yhtälö. Joten, koska mä opin. Vai suojaanko vielä vaan itseäni?
Ja tuo vanha meseystäväkin taas kirjoitteli…ehdotti keskiviikkoa tai torstaita. Saas nähdä jaksanko.
Merkinnät RSS-syötteenä