kasvukipuja ja deittailua

Mister M soitti mulle perjantaina. Tarvitsee pientä palvelusta ja lupasin auttaa. Oli ihana jutella puhelimessa. Sovittiin, että nähdään sitten huomenna meillä tai teillä. Lauantai aamuna soitit sitten ja sovitiin, että tulet meillä käymään. Mutta sitten soitit myöhemmin uudestaan ja sanoit, että tulekin meille nyt. Olit taas puhelimessa hirveen avoin ja juttelit kun sua ahdistaa sun tilanne. Kun mikään ei vielä oikein huvita ja mitään ei voi tehdä. Jouduin vaan lopettaa puhelun nopeasti ja harmitti. No lähdin tulee sun luo. Kun pääsin teille, kysyin et oisko sulla kahvit tarjota. Keitit kahvit ja saatiin jatkettua juttelua. En voinut olla kiusaamatta sua, et tiedätkö ketään sinkkumiehiä treffeille mun kanssa. Sanoit, että etkö sä ole jo oppinut, et samanlaisia kaikki! Etsä mitään miestä tartte. Sanoimpa takas, että olen kyllästynyt yksinoloon ja tahdon jonkun halittavaksikin. Katsoit surullisena mua hetken ja vastasit, et niinhän se on. Menit niin surullisen näköiseksi, että oli pakko vaihtaa aihetta. Jutskattiin sitten muusta välillä ja välillä taas vakavia. Olit koko ajan sellanen, että et meinannut uskaltaa katsoa mua silmiin. Ja näin kuitenkin, että halusit. Välillä katsoit ja hui, oli pakko keventää huumorilla.  Sun kädetkin näytti yhä hyvältä…