kasvukipuja ja deittailua

Hmmm..olen tässä yrittänyt laajentaa näkökulmaani miehiin tai niihin erilaisiin. On siis todella vaikeeta…olen siis parisuhteessa, ainakin miehen mielestä. Mä yritän vielä vähän sulatella. Toki piilotin fb statuksen, valitettavasti vaan Leima kerkesi näkemään sen. Ja mokoma kehtasi suuttua mulle. Siis mä en tajua, millä oikeudella se luulee omistavansa mut, kun kerran ei olla ikinä oltu parisuhteessa. Ja se on ollu parisuhteessa meidän ”kaveruuden” aikana, enkä mä vetänyt piuhoja sille. Harmi sinänsä…oisi sitä vielä joskus voinut…
No, sitten tämä nimiasia tällä uudelle…SP. Ennenkuin kirjoitan mitään sen enempää, mulla on hirveen kaksijakoiset fiilikset. Ja joku pieni epäilys häilyy, mutta katsotaan nyt sitten pitääkö paikkansa. Ensimmäinen epäilys meni ainakin oikein, mutta se oli vielä sellanen, että pystyn hyväksymään. Eipä tässä itselläkään tietyt asiat vielä hyvin ole. Mutta puhuiko totta sitten ja kertoko kaikki. Well see… Mä oon myös miettinyt, että tyydynkö liian vähään ja olen vaan, kun jollain lailla sujuu. Mutta sitten taas, kun tunnen itseni, tiedän etten ainakaan pitkään tässä sitten olisi. Toinen pieni, mutta hieman häiritsevä asia oli just, että SP halusi niin nopeasti päivityksen faseen. Ettei nyt mene aivan negatiiviseksi tämä, niin pystyn olemaan rento SP seurassa. Tai siis hänen luonaan. Ja tekee taivaallisen hyvää ruokaa…Koskettelee mua yleensä koko ajan. Meillä on ollut paljon yhtäläisyyksiä elämässä ja ollaan oltu samoissa paikoissa samoihin aikoihin. Mutta ei olla kohdattu vaan. Mä tykkään sen silmistä. Niissä on jotain. Mutta sitten, olen ehkä sitten pinnallinen…mun kaikki tähänastiset on kuitenkin olleet melkoisen vetäviä pakkauksia, sopivasti lihaksikkaita, siis kusipäisiä namuja. SP on sitten tukeva, hiki tuntuu olevan aina hieman…no muutama leima löytyy ja ne ei todellakaan ole mun pitämää tyylisuntaa. Mun mittanen korkeitaan. Mutta sitten se kamalin, karseet roikkopallit. Itse vehje..onneksi edes paksu juuresta ja ihan ok mittanen. Visuaalinen puoli minussa, nauttii komeista vehkeistä. Sormityöskentelyn taitaa, muuten ollut vielä seksipuoli muutamassa kerrassa. Ja toinen iso asia, joka mua ihmetyttää. Mä en nää siitä tai tunne päällepäin, onko kanki pystyssä vai ei, kun kiusaan sitä. Aiemmin, kun äijät ollut aina housut kireenä, kun on ollut vaan lähellä. Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…kova se on pussailee.

Mulle se on kertonut olevansa onnellinen, ihastunut, rakastunut. Kun näki mut ekan kerran, niin maailma kuulemma pysähtyi, kun sitten pääsi sen verta lähelle, että sai tuoksutettua, tiesi että mä olen se oikea. Ekan kerran halattua, niin tunne varmistui. Ja oli huomannut vielä kotiin mennessä hississä mun tuoksun ja tunne oli kolahtanut tosi kovaa. Kerran kysyin, että miksi oli niin hermostunut ja kiireisen olonen ekoilla treffeillä, niin kertoi olevansa ihan sekaisin minusta ja olo kuin pikkupojalla.

Tää on nyt ensimmäinen mies, jolle kerroin kaiken mun exästä ja sen tekosista mulle. Eikä ainakaan vielä pelästynyt. Mä olen ollut nyt sen luona kaksi kertaa yötä, kerran käyty piknikillä, kerran stadissa, nyt oli viikonloppuna mun mukana katsomassa pojan peliä ja kävi sitten meillä. Ja ollaan me varmaan pari muutamaa kertaakin tavattu. Sen kanssa on helppo puhua ja olla vaan. Mulla ei ole mitään paineita. Mutta, kun ollaan mun paikkakunnalla, niin silloin olen vähän säikky vielä. En tiedä miksi…ehkä se on toi alkukesän tapahtuma exän kanssa. Mutta ne mun tunteet? Ne on vielä vähän kysymysmerkki?

Ai niin, on se sanonut jo muutamia kertoja, että ei ikinä pettäisi mua, ei sattuttaisi millään tavoin. Tiedä sit, yhden asian tarkistan vielä ainakin, kun nyt seuraavan kerran nähdään.