Jotta elämä ei olisi tasapaksua, niin pitäähän sitä aina vähän mutkistaa asioita. Mullahan on toi tosi kiva naapurinmies. Se on aina vaan enemmän ja enemmän jutellut mun kanssa. Ja yleensä se aina juttelee ensin mulle. Kyllä jo tänne muuttaessani katsoin ja totesin, et ihan kiva ja vetävä. Mutta silloin mä oli niin loppu kaikesta, että eipä muut asiat tullu mieleen.
Anyway…
Alkukeväästä lupasi opettaa mua yhdessä asiassa, vielä sitä ei olla tosin tehty…vaihettiin silloin numeroita. Sit myöhemmin se laski jo leikkiä ja yritti kiusata mua, hmmm. Paha tässä on se, että mä tunnen vetoa siihen. Ainahan se on kiinnittänyt mun huomion jollain tavoin ja sitä ei ole helppo tehdä. Se on vielä mua pidempi, suht hoikka, kiinteä pakkaus kuitenki. Mua vanhempi noin kuutisen vuotta,arviolta. Joka tapauksessa, joku aika sitten sanoi mulle, että tulee mitä tahansa, pyydä vaan apua. Soitin sitten yhtenä iltana. Kysyin lähteekö hakemaan mun kanssa petua meille. Vastus oli tietenkin lähtee. Kyseli sitten päivää ja aikaa. Lyötiin alustavasti sitten eräs päivä lukkoon. Halusi vielä sellasen ajan, että on vienyt jo tyttönsä exällensä. Saadaan olla kuulemma sitten kahden…sopii mulle.
Soitteli sitten vielä ennen reissua mulle joka päivä ja varmisteli, että sovittu pitää. Ilmoitteli jopa hakupäivänä, että hän on nyt pari tuntia poissa luurin ääreltä, jos mulla nyt vaikka sattuisi tulemaan jotain asiaa. Kello sitten lähestyi sovittua aikaa. Näin hänet jo paljon aiemmin auton luona. Lähdin sitten itsekkin vähän etuajassa. Hitto, mullahan on vähän perhosia vatsassa. Siinä sitten juteltiin kaikenlaista ja mä olin ihan hermostunut. Tosi outoa. Alkumatkasta kertoi sitten mulle, että on itseasiassa allerginen. Voi ei…parhadin. Miksi sä sitten lähdit, oisin mä nyt sitten jotain muuta keksinyt. Naapurinmies tokasi sitten ihan tosikkonaamalla, että kyllä nyt vähän silmissä tuntuu…onko ne punaset. Katosin ja sanoin, että vähäsen…siinä se sitten pokerinaamalla sanoo, että ei onneksi tunnu pahalta. Jatkaa vielä, että on hän aiemmin ollut kanssa koirille allerginen, mutta sitten, kun tyttöystävillä ollut koira niin tottunut. Joten kyllä tässä noihinkin tottuu. Hetken aikaa oli pakko kelata äskeistä, hetkinen…yrittääkö se nyt vihjaista, että on kiinnostunut musta sillai…jutellaan sitten lapsista, parisuhteista hieman, existä,duuneista. Viimein päästään hänen vanhoille kulmille. Hän ajeluttaa mua siellä ympäri ja kertoo kaikki paikka missä on asunut. Musta tuntuu, että mun posket hehkuu…Olihan tuo SP:kin tarjoutunut hakemaan mun kanssa kisua. Mutta mä en halunnut sitä, vaan naapurimiehen…
Lähdettiin sitten ajelemaan takasinpäin. Silloin naapurimies avatui vielä enemmän, kuulin aiemmasta elämästä aika lailla. Ilmankos mä tykkään siitä jollain lailla, ei ihan tavis. Elämänkokemusta takana. Takastullessa kertoi jo mulle, että hän kiusasi sua tuolla allergiareaktiolla. On hän kyllä allerginen, mutta nyt ei tunnu oireita. Ja tää punasilmäsyys johtuu saunasta. Että älä huoli…ja mä oon ihan sekasin.
Jossain välissä kertoi, että yleensä ajelee autoa ihan hiljaisuudessa, kun on pitkät ajomatkat tosinaan. Mutta sun takia, kun sä olet kyydissä, niin kyllä hän haluaa nyt olla ja yrittää olla sosiaalinen ja jutella. Ja mä olin taas ihan kujalla, mitä helvettiä se tuolla tarkoitti…Tultiin sitten pihaan ja mä olen ihan yhtä suurta kysymysmerkkiä. Porukkaa on niin paljon, että mietin halaanko kiitokseksi vai mitä…kysyin jo näet lähtiessä, että maksanko bensat. Silloin sain vastaukseksi, että yritäkin, niin auto jää tähän. Olen vähän epäröiviä…kiitän vaan ja hän jää ottaa autosta vielä jotain. Lähden kävelemään hitaasti. Hetken päästä tulee perässä ja saa mut kiinni. Juttelen vielä vähän ja yhtäkkiä hän huomaa unohtaneesa lompakkonsa autoon…on se siis hermostunut. Laitoin vielä illalla kiitoskuva viestin, tuli vastaus heti.
Meni sitten pari päivää, kun viimein kohdattiin pihalla. Hetken päähänpistosta avasin auton ikkunan ja hihkasin hänelle, että hei lähdetkö mun kanssa messuille? Ja vastaus oli ilman epäröintiä, että erittäin mielelläni. Jeeee..sovittiin sitten alustavasti, että ensviikolla, kun on tytöllä alkaa tarha. On sitten iltaan asti vapaa. Soiteltiin sitten myöhemmin tarkemmin päivästä. Ja viimein koitti tiistai ilta, keskiviikkona piti lähteä. Hänen tyttö oli tullut kipeäksi alkuviikosta. Siirrettiin torstaihin…taas soiteltiin…torstaina sitten hän kipeänä. Perjantaina palveri, jota ei voi siirtää. Tässä yhteydessä vielä sanot, että älä sitten kuvittele, että hän ei halua lähteä. Haluan todellakin lähteä sun kanssa. Perjantaina nähtiin pihalla ja hän sanoi, että on ihan loppu ja kipee, mutta kolme tuntia oisi aikaa, lähdetäänkö? Sanoin, että koita nyt parantua, keksitään sitten jotain muuta. Vaikka leffailtaa tai jotain..Jutteli vielä, että huomenna on pakko lähtee tytön kanssa stadiin sukuloimaan. Sinne missä käytiin. Kerron kanssa, että olen myös itse kiinni viikonlopun. Samalla käytiin ens viikonkuvioita läpi missäpäin suomea hän on…
Lauantaina laitan viestiä, toivotan viikonloppua. Saan viestin takasinpäin ja kysymyksen…heitin sit jatkokysymyksen, vaikka muistinkin varsin hyvin…Nähtiin sunnuntaina pihalla ja pientä jutustelua. No arki tuli viimein taas..tiistaina katsoin, että auto on yhä vaan pihassa. Keskiviikona sitten soitti mulle. Ihan harmitti, kun jotenkin katsoin soittajan ihan väärin…kuulostin varmaan jotenkin oudolta. Kyllä siinä puhelun aikana sitten sai taas perhoset mahaan. Kerroit, että olit tullut tosi kipeäksi ja työjutut siirretty ensviikkoon. Vielä sanoit, että hän halusi soittaa ja kertoa, että et ihmittele, kun puhuu toista ja auto onkin pihassa. Koko aika oli sellanen olo, että kysyt jotain. Sovitaan, että koitetaan miettiä sitten sitä jotain muuta, leffailtaa yms. Jäi ihan hassu fiilis puhelusta..sanoit vielä, että hei…saa sitten soitella.
Perjantaina oli sitten pakko testata ja soitan sulle. Vielä duunista ja päivällä…onneksi sain olla taukohuoneessa yksin. Sulla onkin tänään synttärit, se oli yllätys mulle, mutta erittäin sopiva sellanen. Kysyn sitten ihan suoraan, että hei mites sulla ois nyt sitten vapaata ja vieläkö kiinnostaa se ilta mun kanssa. Sanoit, että kyllä kiinnostaa. Olet nyt viikonlopun tyttösi kanssa viikonlopun juhlissa, poissa täältä. Sitten jatkat työreissua, joka piti tehdä jo tällä viikolla. Viikonloppuna on taas tyttösi ja taas sanot, että haluaisit, niin että ollaan kaksin..eli ensiviikolle menee…sanot vielä, että haluat ihan sitten oikeasti nähdä, että vaikka onkin nyt ollu esteitä, niin se ei tarkoita sitä, että hän ei halua. Haluat todellakin. Juttelemme vielä niitä näitä. Lopuksi sovitaan, että mä tuon sitten leffailtaan juomat meille.
Itsellä on ihan hassu olo tästä miehestä. Se, että mulla on olo kuin teinillä, perhosia vatsassa, jalat menee veteläksi…välistä epäilen itseäni, luenko hänet ihan väärin. Jos se sittenkin vaan haluaa olla kaveri. Onhan se mua vanhempi, mutta tässä kohdin lasken sen plussaksi. Tuntuu tietävän mitä haluaa, on kerennyt elämään ja näkemään ihan riittävästi. Silti hoitaa muksunsa erinomaisesti. Nyt kun tässä muistelee taaksepäin, niin tuossa alkutalvesta se sai tietoon mun iän. Ja sen jälkeen on alkanut enempi puhumaan mulle. Oli luullut mua huomattavan paljon nuoremmaksi. Niimpä niin. Pari talvea se on aina putsannut mun parkkiruudunkin lumesta aika usein. Poika jo kerran sanoinkin, että mitähän se oikein meinaa.
Hyvällä tavalla ihanan odottavan sekava olo siis.
Perjantaina heitin Leijonamiehelle viestin, kun tuli ongelma. Maanantaina sitten kyseli, onko kunnossa jo. Kerroin, että ei, frendi tulee auttaa. Tekstailimme ja heitin vitsillä, että sama kuin miesten kanssa. Vaihtoon, kun pettää. Vastaus tuli, että hän ei petä. Mitä tästä nyt sitten ajatella.
Hups, oli jäänyt luonnoksiin..
Merkinnät RSS-syötteenä