Olen menossa huomenna SP:lle yökylään. Mielenkiinnolla odotan vastausta mun kysymykseen. Sekä yötä…kuitenkin seksilläkin on ihan helkatin iso osa suhteessa. Ja niitä mun tunteita, mietin, että, pidättelenkö itseäni Leijonamiehen takia. Mielestäni kyllä. Ihan hullu tilanne, kummallakin miehellä on paljon tarjottavaa. Ja erilaista…SP kanssa elämä olisi leppoisaa, rentoa, elämästä nautiskelua. Välillä se yllättää sanomalla ääneen suunnitelmia auton vaihdosta, jotta voidaan kuskata sitten tätä kööriä ja mun pojan reissuja…ja mun tilanteesta, että älä huolehdi. Katsotaan niitä sitten joskus…ja silti mulla on tunne jostain mitä mulle ei ole kerrottu.
Oli vielä pakko jatkaa kuitenkin. Jotenkin SP on ollut ihan aavistuksen alakuloinen tai hetken tavallista hiljaisempi muutaman päivän. Mutta on sitten hetken päästä kuitenkin tuntunut taas omalta itseltään, kun on juteltu. No voihan sitä rassata auton hajoaminen tai joku muu…toki voihan se mustakin vaistota jotain. Ei kai pitäisi miettiä….
Palataan siis torstaina…
Jatketaan nyt tähän samaan…tänään ois pitänyt lähtee. Mun muksu tuli sitten kipeäksi, joten vaihtu päivätreffeihin. Nähtiin kahvilassa ja oli kyllä kiva nähdä. Voisin hukkua niihin silmiin. Käytiin sit lähikaupungissa pyörimässä ja syömässä. Juteltiin ja pussailtiin. Oli ihan kivaa. Ärsyttää vaan, kun tarkkailen itseäni ja analysoin ihan liikaa. Pitäs antaa vaan mennä ja nauttia, et joku edes välittää. Hitto, mitä dissausta. Mut mun on vaan jostain syystä hieman ikävä Leijonamiestä. Lähdin sitten kotia ja SP omaansa viimein. Meni tunti, niin tuli viesti…olet rakas. Parin tunnin päästä puhelin soi ja kertoi pyörivänsä kaupassa ja ei saa mitään ostettua.
Yritetään nyt sitten viikonloppuna nähdä. Toivottavsti pääsen nyt kysymään, kun tänään ei tullut tilaisuutta.