Kylläpä oli levoton olo perjantaina. Kaikki ajatukset kytee pinnan alla nyt niin voimakkaasti. Vaikeaa olla ihan normaalisti, välillä hymyilyttää, välillä taas on ihan epätoivon vallassa…kyllä tää on vaikeeta. Laitoin tuolle lauantai illan herkullekin viikolla viestin, en nyt enää muista oliko tiistai vai keskiviikko. Ihan superneutralin. Perjantaina toivotin vaan viikonloppuja. A: pyörii ajatuksissa kuitenkin ja toistaalta tää herkkukin. Siinä on jotain suloista ja jotain muuta mistä nyt en ole ihan varma vielä. Sovin jo alustavasti tälle päivälle illaksi treffeit ja ihme ja kumma aikuinen mies. Toivottavasti mun mielenkiinto säilyy enemmän kuin 5 minuuttia. Jotta ei sitten menisi säätämiseksi, niin vielä tuli herkultakin viestiä ja toinenkin. Ymmärsin et halausi nähädä mut. Laitoin sitten vaan vastauksen et vapaa vasta myöhemmin lauantai iltana.
No, nyt on toi aikuinen sitten treffattu uudestaan. Ihan kiva, mutta se ei riitä mulle. Yritti vielä jutella, että pitäsi nähdä lisää, jotta saisin tuntumaan. Se plussaa, et sen kanssa pystyy puhumaan. Pilkettä silmäkulmassa, mutta mä en vaan tunne sellasta vetoa siihen. Ihankuin kaverille juttelis. Nätin vihreet silmät sillä kyllä on. Ja jotenkin tuli exä mieleen. Hui kamala, siis ulkonäöllisesti. Ja mä olen sille kyllä liian kova luu. Nyt on niin heikko olo, et vosin sortua sen lutusen sänkyyn ja uppoutua pehmeisiin huuliin. Kai tässä pitäsi unohtaa kaikki miehet ja ruveta lepakos. No ei nyt sentään…
Kyllä sitä on vielä niin heikoilla, että jos sitä jotenkin vanhingossa löytäsi sellaisen, joka veisi jalat alta. Ihastuisin oikein kunnolla. Niin kyllä sitä loppupeleissä pelkää, että mitä jos mä en kelpaakaan tälläsenä. On vielä ne exän jutut, niin syvällä takaraivossa. Siksi on varmaakin helppo valita sellasia miehiä, joista tietää, että ei tää tule menemään vakavaksi. Ja onhan niillläkin omat syyt.
Merkinnät RSS-syötteenä