Formula 1 VPN-Suomi

Luokittelematon

Vähän A:sta ja muusta

29.04.2011, scarlett

No niin, jokohan tää toimisi taas. Ei ole päässyt purkamaan ajatuksia, kun tää palvelu ei ole oikein toiminut.

Joka tapauksessa…testailin vähän A:ta. Todella alhaista, mutta mitä sitten. Ei kai mun kokemuspohjalla voi muuta olettaakaan. Laitoin parisen viikkoa sitten A:lle viestin, suht viilee. Ei mun normaalia hali, pusi juttuja ollenkaan. Ei mitään ilkeätäkään vaan ihan perus neutraali tekstari. Halusin nähdä kuinka reagoi. No vastaus tuli heti ja oli pusuja ja haleja. Vastasin sitten takaisin ja laitoin pusut, mutta muu teksti asiallista. Samaan aikaan aloitin FB hiljaisuuden. Tiedän, että A käy katsomassa mitä teen ja muutekin mun elämää seuraa paljon sieltä käsin. Ja yleensä kirjoitan aina sinne kuitenkin mitä tulossa, tehty yms. Tiistaina jo tuli texari A:lta. Eipä kestänyt kauaa. Kyseli, että mitä touhuan ja miten menee, kun olen ollut hiljaa. Vastasin jälleen neutraalisti niitä näitä. Ei pusuja ei haleja… Ei mennyt edes minuuttia, johan soitti. Äänensävy olen erittäin kyselevä tai sellanen ihmettelevä, mutta tyytyi kysymään, et mitä sä niinku touhuat tällä viikolla. Kerkeänkö tapaamaan? Vastasin, että en. Olen vasta vappu viikonlopppuna vapaa…no se ei taas käy sulle, niin sanoin, että olen taas siitä kaksi seuravaa viikonloppua kiinni muualla. Joten…no pähkäilit sitten, että missä välissä treffataan. Sanoin sulle, että etkö ole vielä oppinut, että jos haluat olla mun kanssa, niin mut on varattava ajoissa. Mun vapaat pitää riittää myös muidenkin kavereiden tapamiseen ja joten mun on ajoissa tiedettävä. Sovittiin, että palataan linjoille…

Viikolla oli sitten poikien harrastustoimintaakin. Ja Mister M:kin paikalla. Miten ollakaan, päädyttin toimihenkilöiksi ja samaan pisteeseen. Pidit siitä huolen… Oli niin kivaa, kun sai nauraa, jutella, vitsailla ja katsoa toisiamme. Ihana huomata, kuinka huolehdit, että muistan painaa oikeita nappuloita…oikeaan aikaan. Aika lensi kuin siivillä. Ah, ne silmät. Niistä on taas tullut nauravaiset ja iloiset.

Vielä pääsimme juttelemaan, kun odottelimme poikia. Tulin perästä paikalle. Olit siellä jo vaimosi kanssa. Kun tulin, käännyit minuun päin ja aloitit juttelun. Ei mennyt kauaakaan, kun vanha kuplamme oli siinä. Juttelimme kahdestaan ja hinauduit pikkuhiljaa koko ajan lähemmäksi. Hetken päästä exänikin tuli siihen. Huomasit, että tulin varautuneeksi. Tulit vielä lähemmäksi minua. Katsoi ja sanoit muutaman sanan exällenikin. Mutta annoit ymmärtää, että olet siinä, etkä lähde. Katsoi mua ja juttelit sitten taas mulle. Olet jotenkin niin suojelevan oloinen. Vai kuvittelenko vaan. No poitsuni tuli, lähdin ja sanottiin moit…

Viikolla A soitti ja yrittettiin tarkistaa aikatauluja. Ei toimi…Lähdin reissuun lasten kanssa ja sovittiin, että soitan, kun tulen. En sitten kuitenkaan jaksanut odottaa sunnuntaihin, vaan soitin perjantaina ja todella iloisena. Pitäähän sitä porkkanaakin antaa välillä. Yllätyi ja olit todella otettu. Aloitit heti hei ihanainen…okey, kannatta siis olla hard to get… no nyt sait haleja ja suukkoja… Soitin vielä sunnuntainakin ja vastasit samalla lailla. Toimii siis, ainakin hetken. Viikolla jälleen soiteltiin, mutta sitä aikaa ei vaan löydy…v…mitä säätämistä. Fb:ssäkin juteltiin sitten yhtenä iltana. Olet nähnyt jo musta unta ja herännyt rintamus kipeänä…no ainakin runoillat osaat. Äsken tuli texari, pusuja sadoittain. Joopa joo.

En nyt sitten vieläkään tiedä, mitä tekisin sun kanssa. Pistänkö poikki kokonaan vai mitä. Tykkään susta tosi paljon, mutta nyt olisi vielä helppo laittaa poikki, kun en ole vielä kiinni sussa täysin. Toisaalta tää on ihanan helppo suhde, ei tarvitse liikaa rassata, jos aika ja muut asiat menevät edelle. Ja sitten kuitenkin, haluaisin olla sun kanssa enemmän, eli tämä kumoaa kaikki edellä olevat seikat. Olenko nyt onnellinen? En ole. Olenko onnellinen, kun olen A:n kanssa? Olen ja en. Nautin kyllä, kun mulla on vapaus tehdä ja suunnitella elämääni ilman, että joudun ajattelemaan miten se sinuun vaikuttaa. Toisaalta vaikka, kun olemme yhdessä jossakin, niin emme peittele mitään. Mutta sitten kuitenkin, pidämme elämämme erillään hyvinkin tiukasti. Jänne piirre sinänsä. Kumpikaan ei kommentoi toistensa Fb juttuja. Emme näe toistemme kavereita. Sinä et ole meillä ikinä, jos muksuni ovat täällä. Tiukka raja siinä. Toisaalta, välillä kyllästyttää tämä erillisyys. Ja toisaalta, kun ollaan yhdessä, niin meillä on sittten sitä ”laatuaikaa”. Ja yhdessä on hyvä ja helppo olla. Seksikin on kiihkeetä, vaikka et niin paljoa jaksakaan kuin minä…ei tätä voi kutsua oikein panosuhteeksikaan. Kun me kuitenkin ollaan muullakin tavalla yhdessä ja soitellaan muutenkin, kun ”tilaus” merkeissä. Sitten se ikävä piirre mua häiritsee, että pystyn pettämään sua ilman suurempia tunnontuskia. Ainoa mitä huomaan sitten, että totean, A: parempi ( tässä poikkeus Captain U). Ehkä tää on kuitenkin loppujen lopuksi vaan pelkoa, että yleensä tuntee jotain tunteita. Oppinut niin paketoimaan kaikki syvälle, että on pystynyt selviytymään arjesta ylipäätään. Ehkäpä ne exän teot on kuitenkin sattuttanut mua niin paljon kuitenkin. Vaikka yritin sanoa aina, että ei tunnu missään itselleni. Ja sekin kertoo jo kuitenkin aika paljon, etä hänen tekosista en vielä pysty edes kirjoittaa paljoo mitään. Senkö takia nytkin valitsen tälläsiä ihan mahdottomia suhteita, mitkä ei voi onnistua mitenkään. A liian nuori, Captain U silloin naimisissa, Mister M naimisissa… kun tässä nyt miettii, niin kaikki vapaat, jotka ois taas halunneet olla mun kanssa, niin dissaan. Keksin vaikka mitä vikaa, miks ei käy. Juttelin just yhden tuttavan kanssa, hän kertoi, että hänellä oli samanlainen vaihe, kun kävi omaa eroaan läpi ja sen jälkeen oli tätä deittirumbaa.

Yhden kerran olen jopa ollut A:sta mustasukkainen, sekin uusi piirre minussa. Tosin tästä on jo aikaa monta kuukautta. Kirjoitin texarin kyllä siinä muodossa, että fiksuna miehenä huomasit, mistä kenkä puristaa. Ja onneksi osasit ottaa hyvin selkeän kannan ja kirjoittaa mulle takas, just oikein. Enkä edes usko, että pettäisit mua. Moni on kysynyt, enkö pelkää tätä. Olet kuitenkin nuori ja ihan Ok näköinen, biletät, työn puolesta menoa ja kavereitten kanssa reissaat. Mutta en pelkää. Jotenkin olet vaan sellanen, että luotan siihen, että minä riitän. Voihan tää olla silkkaa sinisilmäsyyttä multa. Tai ainakin moni uskoo siihen…nämä just kommentoivat, että hei, luuletko, että se haluaa muuta kuin panna sua ja kehua kavereillensa…yleensä nämä ovat miehiä. Miksiköhän he just sanovat näin? Mulle itselleni riittää, että tunnen näin.

Yhteenvetona: yhteen tullaan ympäri mennään. Ihan sama tulos, vaikka kuinka miettii. Tulis nyt joku, joka veisi jalat alta, edes hetkesi…


Yksi vastaus

  1. Bryce Ziler sanoo:

    Considerably, the article is really the most useful on that worthw hile topic. I concur with your conclusions and can eagerly look forward to your approaching updates. Saying thanks definitely will not simply be sufficient, for the exceptional clarity in your writing. I will at once grab your rss feed to stay informed of any updates. Genuine work and also much success in your business dealings!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *