kasvukipuja ja deittailua

Eilen juhlitiin likkakaverin synttäreitä. Pieni ja sekalainen joukko. Yhdistävänä tekijänä kaikki eronneita. Yhdellä oli jo kaksi liittoa takana, yhdellä avoliitto ja meillä lopuilla vain yksi liitto. Jokainen meistä eronnut kutakuinkin samoinhin aikoihin.

Itse en tuntenut heitä ennestään. Mutta jokainen kerto oman pienen erotarinansa. Lähinnä kuin kauan ollet yhdessä, milloin ero tuli. Siis ihan neutraalia. Kukaan ei haukkunut ukkojansa, mutta jostain syystä mun ois sitten pitänyt analysoida tarkemmin muille, miks erottiin ja miks olin niin kauan ja miksi se on sellanen p. Sanoin vain kohteliaasti, että se on mun ja exän asia. En juttele siitä muille, millainen se on ollut mulle. Ensinnäkään, mä en puhu asioistani juurikaan muille, miks sitten täysin tuntemattomille. Enkä varsinkaan jos niihin liittyy joku muu. Jotain yleistä toki voin sanoa, mutta silloinkin tiedän ihmisen ennestään. Ilmeisesti likkakaverini on kertonut tilanteestani heille jotain.

Sitten ärsytti naisten sinisilmäisyys. Tämä toinenkin joka oli siis ihan samanikäinen kuin minä vielä. Kertoi ja hehkutti, kuinka on tavannu ihanan uroksen ja nuoren. Se mies haluaisi suhteeseen ja sellaiseen sexisuhteeseen. Näki, että hän oli asiasta taivaissa. Olivat viettäneet ravintolasta tullessaan pari tuntia yhdessä. Mies ei ollut suostunut naimaan tai tekemään muutakaan naiselle, mutta nainen oli saanut hoidella muilla tavoin. Voiko olla noin ….ä? Sitten vielä erehty sanomaan miehen nimen. Katsoin likkakaveriani, koska kundi oli ollut hänen hoitonsa joskus. Varoitin silloinkin kaveriani, että se on sellanen jolle käy hoito, mutta tunnin päästä jo seuraava tapaus. Eli jos haluat vakavaa suhdetta, hyppää yli. No eihän sekään sitä uskonut silloin…Jokatapauksessa, sanoin tälle naiselle, että tunnen kaverin ja silmäilin samalla toista likkakaveria ja annoin silmilläni merkin olla hiljaa. Hänestä näkyi, että hän oli järkyttynyt kuulemastaan. Nyt sitten tämä vanhempi nainen pelästyi, kuinka sinä sen tunnet. Nyt sitten hänellä ei ole mitään mahkuja. Ja tenttasi, että oletko ollut sen kanssa. Sanoin pokkana paikat hänen tastkoista…olihan nähnyt kundin lähes alasti. Likkakaverini näytti voivan jo pahoin. Nyt tämä vanhempi nainen oli ihan hämmenyksissä, hän oli luullut, että se haluaisi suhteen hänen kanssaan. Siitä parin tunnin hoidostakin oli jo kulunut heillä siis melkein puoli vuotta. Ärsytti niin sen tyhmyys, että sanoin vaan, joo kannattaa vaan aloittaa suhde sen kanssa, tosi kiva tyyppi ja eläväinen. Ei varmaankaan tylsää tule. Joudut etsii sitä ja monasti jostain…Jatkoin vielä, että itse en ole ollut sen kanssa, enkä suostuis koskee pitkällä kepilläkään. Mutta tunnen kyllä hänet. Tässä vaiheessa kaverini sitten tunnusti, että hän on ollut sen kanssa. Eikä ollut aluksi uskonut, että se on sellanen, mutta se on…

Eikä siinä mitään jos vanhempi nainen ja nuorempi mies tai päinvastoin. Mutta molempien pitäisi olla samalla sivulla. Tuollanen sinisilmäisyys mua vaan ärsyttää. Ja jos nyt nainenkin olisi katsonut peiliin ja miettinyt ihan oikeesti. Mitä sellanen todella hyvännäköinen hänestä haluaa. Nainen itse lyhyt, pyöreä ja muutenkin hoitanut itseänsä, sanotaan nyt ei parhaimalla tavalla. Olisi silloin varmaan päässä jotakin ajatusta tullut, (varsinkin kun nainen oli varsin hyvin koulutettu) että ei se mies taida kotia haluta leikkiä.

Onhan mulla itsellänikin ollut näitä nuoria ja suhde on alkanut vetovoiman takia. Ja se johtanut seksiin, niin siltinkin kumpikin osapuolista on tiennyt missä mennään ja mitä tämä on. Tottakai ne tunteetkin on mukana ja tekee oman soppansa siihen, mutta pelisäännöt selvät ja kaikki kiva loppuu joskus jonkun takia. Enkä ole aloittanut suhteita, siinä mielessä, että nyt mennään sitten kohta naimisiin. Vaan nauttinut siitä ihmisestä, sen parhaista puolista. Antanut kuitenkin vapauden olla tai olla olematta mun kanssa. Eikä suhde oli perustunut pelkästään seksiin, se ei vaan kanna. Ja, kun mitta täyttyy toisen negatiivisistä puolista. Sit se on vaan mietinnän paikka. Hyväksyä ja jatkaa tai lopettaa. Itse mielummin lopetan. Toista, kun ei voi muuttaa.

Olin varmaan aika kyyninen heidän mielestään. Tällä aikuisella naisella oli tavoite olla ensi kesänä naimisissa. Ihan vapaasti. Silti samaan vetoon, kertoi, että hällä on ilmoitus senssipalstalla. Kirjoitellu miesten kanssa, soitellu ja sopinut treffit ja sitten heti nainut 5 min jälkeen. Ihmetteli sitten, kun ei onnistu. Ja kaikki paljastuneet naimisissa oleviksi. Voihan rai rai tätä tyhmyyttä…Vähän niinkuin ahdistaa…

Mietin koko illan sitten raflassa, että olenko kenties minäkin näin tyhmä ja sinisilmänen. Lähdinkin aikasin kotia, kun ei oikein biletys maistunut. Vai olenko sittenkin jo niin kyyninen miesten suhteen, että en usko enää heihin. Toivoisin kyllä joskus vielä rakastuvani, enkä vaan ihastu tapauksiin, joita en voi saada. Kyllä mua itseänikin kieltämättä hirvittää, kun ei tarjolla ole kunnollisia miehiä. Tai onhan niitä varmaan jossakin, mutta missä?