Formula 1 VPN-Suomi

Luokittelematon

Lauantain ajatuksia tai jotain

26.02.2011, scarlett

En tiedä mikä taas oikein on, tai tiedän. Eilen taas, A mukaanlukien, soittelevat ja ehdottelevat, että nähdään ja tehdään yhdessä jotain, likkafrendi haluaa baariin, toinen likkafrendi haluaa leffaan. Ja jokainen sanoo, että soitellaan huomenna tarkemmin ja sovitaan. No lauantai sitten tulee ja kas kummaa, yks ei vastaa, toinen on muuttanut mieltään tapeltuaan ukon kanssa ja A ei ole vielä kuulunut mitään. Vi…taa, ihan kuin tässä olisi vaan hätävara kaikille.

Sitten vielä painaa auto mieltä…en voi ymmärtää miten melko uudesta ja vähänajetusta autosta voi mennä moottori. Ties kuinka monen tonnin lasku tulee. Olivat korjaamollakin hieman ihmeissään, kuinka se on mahdollista. Milloin tää loppuu, haluasin vaan, että elämä olisi suht nautittavaa ja olisi jotain ihanaa mitä odottaa. Omaa kultaa, jonka kainaloon voisi mennä. Ikävä aikuista ihmistä ja parisuhdetta. Ystäviä, joiden kanssa voisi tehdä kaikkea mukavaa.

Mitenköhön kerään ympärelleni ihmisiä, jotka ovat niin helvetin riippuvaisia muista ihmisistä. Likkafrendini miehestään ja kuitenkin hänen parisuhde ei tunne olevan raitellaan. Ei vastata puhelimeen, mihinkään ei voi lähteä, jos äijä kotona. Mä taas kuuntelen kilttinä kaikki, mutta kun itse kaipaa menoseuraan, niin ei ikinä aikaa silloin, kun mulle kävis. Toinen taas ei vastaa puhelimeen, jos isä on kotona ( muutti siis takasin kotiin, kun äitinsä teki kuolemaa sairauden takia ja jäi sitten sinne isänsä takia). Toki ymmärään, että hänen tilaanteessa on autettava, mutta ystäväni sulkee oman elämänsä pois lähes kokonaan. Ja ikinä ei voi lähteä mihinkään mun kanssa, mutta muitten… A taas tuntuu olevan sellanen, että yrittää olla tykkäämättä musta, jos lähetymistä tapahtuu, niin johan vetäydytään taas kuoreen.  Vai onkohan sittenkin mussa kenties jotain vikaa?

Löydänkö ikinä miestä, kun en jaksa ravata baanalla bilettämässä. Ja ne pari kertaa vuodessa, kun sitten lähden…taitaa lottovoittokin olla varmempaa. Työkin vie taas aikaa ihan kiitettävästi ja lapset. Joten missä ihmeessä niitä miehiä tapaa! Vai olenko vaan kärsimätön. Joku sanoisi, että nauti nyt vapaudesta…kyllä nautinkin, mutta kaipaan silti jotain aikuista suhdetta, jossa koen tulevani rakastetuksi. Ja musta on ihanaa olla yksin kotona, kun lapset on exällä, mutta rajansa kaikella. A :kin saisi tän meidän suhteen toimimaan, ihan muutamalla pikkuasialla, mutta ei ole mun homma opettaa ja neuvoa. Miten muut aina kohtaa jossain kaupan kassalla jonkun prinssin ja mä vaan nipun sammakoita, joista ei saa prinssiä vaikka kuinka pussais.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *