kasvukipuja ja deittailua

Tammikuu meni sairaslomalla, samoin helmikuu melkein kokonaan. Maaliskuussa sinnittelin melkein koko kuukauden töissä. Mutta pakko oli sitten luovuttaa. Nyt ollaan vielä toukokuun puoleenväliin asti ainakin. Keho sitten meinaa pettää viimein…

Töissäkin oli vielä loppukesästä jouluun asti jonkinluokan narsisti meillä työkaverina. Jouduttiin läpikäymään useita keskusteluja, palavereja ennenkuin hänet siirrettiin. Ihan uskomaton tapaus.

Ja rakas A…aina vaan jaksaa yrittää. Aloitti taas tammikuun lopussa soittelun ja viestittelyn. Helmikuussa pamahti yhtäkkiä työpaikalle. Ja syöksyi heti halaamaan ja pussaamaan. Meinasi työkavereilta leuat tipahtaa…vaikka itselleni väitän, että en välitä A:sta, mutta heti tuli mieleen oma ulkonäkö. En nyt ollut ihan parhaimmallani. Vein osastolla A:n vähän syrjempään, että ei noi työkaverit ihan kokoaikaa tuijota. A siveli ja kosketteli mua koko ajan. Viimein sanoin, että mun täytyy jatkaa duunia. A pyysi saattamaan vielä parkkihalliin. Tekosyynä uuden auton näyttäminen…no, poika sitten näytti ja odotti kehuja…yhtäkkiä A kaappasi mut syliinsä ja suuteli pitkään. Huomasin, että meinasi mummoilta laukut tippua vieressä. Hmm, kyllähän se ihan hyvältä tuntu.

Sen jälkeen A on tasasesti pommittanut treffeistä. Suostuikin jo kerran, mutta jouduin peruun. Ja yhä mietin…tavatako vai ei…

Leimakin yhä viestittelee. Pyysi jo kerran katselemaan sen pelejä. Lupasin ensin mennä, mutta unohdin…ja sitten kiukuttelee kuin pikkupojat.

Nyt mennään jo toukokuussa…ja A yhä soittelee ja viestiä laittelee. Milloin voidaan olla yhdessä, tuutko syömää mun luo, jäätkö yöksi…en mä tiedä. Heikkona hetkenä voisin suostua, mutta sit en kuitenkaan jaksa.

Olin likkafrendin kanssa lauantaina pitkästä aikaa ulkona. Ja voi luoja, millasta menoa oli. Ei päässyt juurikaan kävelemään eteenpäin, kun joku repi jatkuvasti kädestä, olkapäästä tai huuteli, että tulkaa tänne. Kivaa kyllä oli. Mutta en odottanut ihan tuollaista. Alussa nähtiin kaksi kivannäköistä kundia, varmaan olivat jotain kolmevitosia-nelikymppisiä. Ristittiin ne meidän tuleviksi poikaystäviksi. Ihan kivasti ne tuli koko ajan perässä, kun vaihdettiin paikkaan. Mutta ei me päästy koko illan aikana kertaakaan lähestymään heitä, kun jotku tyypit tuli aina väliin. Jossain vaiheessa juttelin yhden britin kanssa. Ihan ok kaveri, ainakin humalassa olevan naisen silmin…pyysi puhelinnumeron ja annoin. No, ei me haluttu koko iltaa heidän kanssaan olla, joten siirtoa pisteseen ”poikaystävien” luo. Ei onnistu ja taas jotkut työnty seuraan. No, toisaalta ihan kivan näkönen heppu yrittää ottaa muhun kontaktia. Mies näyttää suurinpiirtein slovakkiaiselta lätkäpelaajalta, hieman sellainen kirveellä veistetty..ja ihanan pitkä…juttelee kaikesta muusta ihan avoimesti, paitsi työstään. Sitä ei kerro. Kysyy vain mitä väliä sillä on. No, ei mitään, mutta jäi ihmetyttää. Muutoin tosi kohtelias ja tuntui olevan aidosti kiinnostunut. Harmi, että olin vaan ihan liian päissäni. Ja skumppaa tarjottiin pöytään lisää jostain…Lähdettiin sitten reippaasti valomerkin jälkeen ulos. Joku liikemies oli lyötätynyt mun kaverin seuraan ja tää lätkäpelaaja yhä mun kanssa. Käytiin syömässä snakarilla ja vielä juteltiin ja vähän pussattiin. Taksikin tuli sitten kuin tyhjästä, mentiin samaan suuntaan lätkäpelaajan kanssa, joten se hyppäsi myös kyytiin. Herrasmiehenä maksoi taksin ja antoi vielä pusun, kun erottiin. Ja niin me tytöt kömmittiin frendini himaan nukkumaan. Puhelinnumerot oltiin vaihdettu aiemmin, muistaakseeni…aamulla puoli seiskan aikaan siltä oli tullut viesti…ihan kiva. Vastasin vasta, kun pääsin päivällä omaan kotiin. Tarkistin hepun numeron ja kas kummaa. Hänen kertomat asiat piti paikkaansa. Löyty heppu sitten fb:kin. Laitoin vaan kaveripyynnön ja vasta maanantai illalla. Meillä näkyy olevan vaan aika monta tuttua. Ihan sama… Oli hyväksynyt tänä aamuna. Näkyi olevan parisuhdestatuksessa: vaikea selittää. Joten en nyt usko jutun jatkuvan mitenkään. Tai mulla ei ainakaan ole intressiä sekaantuu jonkun parisuhteeseen. Ja toisaalta, ei ole laittanut enempää viestejä. Jos on parisuhteessa, voisin veikata, että päivisin tulee jos tulee. Omituista kylläkin, että oli tullut mulle puhelu. Firmasta, joka ei voi millään muotoa olla mun kanssa tekemisessä. Harmi, kun olin just silloin suihkussa. Oisin voinu löydä vetoa, että on toi hemmo.

Brittimies Ian, on kyllä laittanut koko sunnuntain viestiä. Pyysi treffeillekin jo sunnuntaina. Ja sama jatkui maanantaina. suostuin, että käydään illalla lasillisella ja jutellaan. Piti noi omat muistikuvatkin tarkastaa. Halattiin ja sain suukon heti. Nappasi heti kädestä kiinni ja kehui mun ulkonäköä. Eikö nää miehet muuta osaa. Kyllä paikoitellen sapetti, kun enkku on vähän ruosteessa. Joutu hakee jotain sanoja turhan kauan. Käveltiin sitten vielä toiseen paikkaan. Huvitti niin, kun hän otti taas käteni sillai käsikynkkään ja käveli kuin kukkopoika. Päästiin sit raflaan. Juotiin vielä viinilasilliset ja juteltiin ja hän koko ajan siveli mua kädestä. Ihan kiva tyyppi, mutta ei saa sukkia pyörimään jalassa. Sellanen kiva frendi radalle…katsotaan…haluaa nähdä mut uudestaan.